perjantai 28. joulukuuta 2012

Pyykkiä ja perhosia

Välillä muistelen seurusteluaikoja, kun perhoset poukkoilivat vatsassa ja mieli hyppeli pilvissä. Rakastuneena pää oli hattaraa ja ajatuksiin mahtui vain yksi. Puhelin piippaili ja kauniita sanoja tuhlailtiin puolin ja toisin. Nyt kerään käytettyjä mukeja olohuoneen pöydältä, murisen eteisen lattialla lojuville likaisille kalsareille sekä tuskailen kommunikaation vaikeutta, ristiriitoja ja väärinkäsityksiä. Mihin se huuma jäi? Vuosien varrelle tai pyykkikasan alle?

Ja kuitenkin, takana on yhteisiä vuosia yhdeksän ja puoli. Edelleen yhdessä jutellaan, hölmöillään, nauretaan ja nukutaan toisen kainalossa. Välillä ei jaksaisi edes katsoa toisen naamaa, välillä taas sen lähimmän seurasta ei saa tarpeekseen. Tasapainoa haetaan, ja joitakin asioita on väännetty vuosikausia. Silti joskus vieläkin vatsaan eksyy perhonen.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua!

Tänään on parempi päivä.

Näiden kappaleiden myötä haluan toivottaa teille ihanaa ja kaunista Joulua <3






lauantai 22. joulukuuta 2012

Säröjä

Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi itsepäistä omaan kantaansa luottavaa väsähtänyttä, joista toinen pyrkii kontrolloimaan ja toinen provosoimaan? Lopputulos on kaksi känkkäränkkää. Päivän ohjelma oli oikein mukava, mutta fiilis uupunut ja kärttyinen. Tilanne ei ole uusi, näitä päiviä ja hetkiä on nähty ennenkin. Toinen suuttuu siitä, kun toinen on loukkaantunut ja välillä tuntuu, kuin olisi vuosikaudet hakannut päätä seinään.

Joulu on täällä taas, on sitä odotettukin. Monesti käy niin, että kun odotettu asia koittaa, sitä haluaisikin kuitenkin vähän siirtää. Ehkä odotus tuo paineita, jotka tärkeän hetken koittaessa kärjistyvät ja romuttavat toiveita. Onkohan ihmisillä (tai vain minulla) taipumus päästää ärtymyksen ja väsymyksen tunteet valloilleen juuri tällaisena hetkenä? Jos toiveita haluaakin tarkoituksella saada maanpinnalle heittäytymällä känkkäränkäksi, ettei tarvitsisi pelätä pettymystä?

Ihmissuhteiden koukerot eivät oikene vain joulun vuoksi, niitä on kohdattava oli sitten arki tai pyhä. Mutta onneksi joulu on vielä edessä, peli ei ole menetetty. Toivotaan, että huomenna noustaan oikealla jalalla, ja olo on virkeämpi!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ajatuksia äitiydestä osa 3...

Tarina jatkuu! Olen jo jonkun aikaa taas pyöritellyt päässäni näitä asioita ja sitä, mitä voisin kirjoittaa sanoiksi. Kiitos aiemmista kommenteista, joissa sain kannustusta, rohkaisua ja muistutusta siitä, että kaikki tapahtuu ajallaan. Jatkan pohdintojani, mutta tarkoitus ei ole panikoida tai lietsoa ahdistusta. Tämä on jonkinlainen prosessi, jota nyt käyn ja  jota saatte olla eturivin paikalla seuraamassa ;) Lukekoon ne, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.

On haastavaa saada tuotua esille niitä ajatuksia, jotka tuntuvat olevan päässä limittäin ja lomittain. Kuitenkin äitiyteen ja lapsiin liittyvät pohdintani ovat edenneet sen verran, että ajatus ei tunnu enää yhtä kaukaiselta kuin matka kuuhun. Prosessini on ollut käynnissä jo vuosia, ja olen siitä läheisille välillä puhunutkin. Nyt vauvabuumin yltyessä ajatustyö on ehkä startannut uudella voimalla, ja siksi tällainen julkinen asian pyörittely tekee ihan hyvää.

Niin, ajatus siitä, että meillä olisi pieni tuhiseva ja äänekäs pötkylä on periaatteessa ok. Stoppi iskee kuitenkin siinä vaiheessa, kun muistan, että lapsi on hoidettavana ja huollettavana ainakin 18 vuotta. Lisäksi tämän hetken mietteissä on ollut parisuhde. Miten meille kävisi, kun oltaisiinkin vanhempia? Kauppakeskuksessa kuulin, kun nuori nainen puhutteli miestään isiksi (ja ei siis todellakaan ollut tämän naisen isä kyseessä, ainakaan iän puolesta :D ). Oltaisiinko mekin sitten isä ja äiti, myös toisillemme? Välillä tuntuu, että olisi jännittävää ja ihanaakin tarttua tuumasta toimeen, mutta sitten taas seuraavalla sekunnilla olen enemmän kuin tyytyväinen nykytilanteeseen.

Odotan jouluksi kylään pientä veljenpoikaa, jospa vaikka opettelisin vaihtamaan vaipan näin alkuun ;)



Asiasta kolmanteen, onpa ihana nukkua huomenna niin pitkään kun nukuttaa! Joululomaa on ensi viikon keskiviikkoon asti. Huomisen suunnitelmissa nukkumisen lisäksi on kotikaljan teko, siivous ja joulukuusen haku. Sunnuntaina tulevat ensimmäiset "vieraat", jotka eivät kovin vieraita olekaan :) Parit laatikot on vielä pyöräytettävänä ja tietysti kinkku paistettavana. Tällä hetkellä odotan erityisesti kuusen tuoksua ja siistiä kotia. Leppoisia jouluvalmisteluja teillekin!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulutorttuja ja vähän muutakin

Viime jouluna innostuin kokeilemaan itsetehtyjä joulutorttuja. Ihastuin niihin niin kovasti, että pakkohan niitä oli väkerrellä nytkin. Tällä kertaa tein taikinan kaksinkertaisena, ohje Kinuskikissalta. Monesti kuulee, että itsetehtyinä piparit tai tortut ovat työläitä, mutta ei nämä nyt niin hankalia ole. Suosittelen pakastamaan osan tortuista hilloa ja paistoa vaille valmiina. Olisin ottanut kuvan, mutta ne tänään paistetut tuli jo syötyä! Näiden jälkeen ei kaupan pahvinmakuisia torttusia ole ikävä.

Tänään on muutenkin ollut aika toimelias päivä. Aamupäivästä käytiin pyörähtämässä oman kylän maalaismarkkinoilla, josta lähti mukaan ruisleipää, hunajaa, kylmäsavulohta sekä kranssin pohja. Jotakin pientä askartelua siis luvassa...kunhan keksin miten sen toteutan. Havukranssi vai jotain yksinkertaisempaa, hmm? 

Markkinashoppailun jälkeen oli vuorossa ratsastustunti, missä treenailtiin istuntaa, harjoitusravia, puolipidätteitä sekä laukannostoja. Tunnista jäi oikein hyvä fiilis, oli huippu heppa alla :) Olen jotenkin tykästynyt lämppäreiden herkkyyteen, toimivat kevyemmillä otteilla. Mutta tämä on siis mielipide niistä hevosista, joilla olen nyt syksyn aikana ratsastanut, sen syvempää kokemusta minulla ei oikein olekaan.

Ratsastuksen jälkeen koitti tuo alussa mainostettu torttuprojekti, ja sitten tuli kylään ystäviä. Iltapuuhaksi aloitin vielä tekemään joulua varten kakkua, jonka ohje jälleen täällä. Aloitin marenkipohjista ja kanelikinuskista, loput teen huomenna. Ja muutakin leipomista on huomenna tiedossa, suunnitelmissa olisi tehdä mummille joululahjaksi leipä ja kuivakakku. Jos jaksaa, niin piparkakkutalon tarvikkeet olisivat myös valmiina... Voi kun sais jo jäädä joululomalle!

Kuvia viime viikonlopulta:







sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Paras piparkakkutaikina

Eihän tämä varsinaisesti mikään leivontablogi ole, mutta keittiössä häärääminen on kuitenkin yksi minulle tärkeä asia. Eli tässä ihan paras piparkakkutaikina. Ohjeen olen saanut äidiltä, enkä muita reseptejä suostu edes kokeilemaan. Mistään salaisesta ja vanhasta suvun reseptistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä samantyyppinen taitaa löytyä Santa Maria -piparkakkumaustepussin takaa ;)




Äiskän piparkakut

2,5dl siirappia
3dl fariinisokeria
250g voita tai margariinia
1pss piparkakkumaustetta (suosittelen sitä Santa Mariaa)
2 munaa
1tl suolaa
2tl soodaa
10dl vehnäjauhoja

Siirappi, fariinisokeri, rasva ja mausteet kiehautetaan kattilassa. Seos jäähdytetään ja joukkoon vatkataan sähkövatkaimella munat sekä sen jälkeen yhdistettynä kuivat aineet. Taikinan annetaan maustua jääkaapissa seuraavaan päivään tai vaikka sitä seuraavaan. Leipoessa taikinaa kannattaa pitää edelleen jääkaapissa, ja sieltä ottaa aina tarvittava määrä kaulittavaksi. Piparit paistetaan n.175 asteen lämmössä. Aika vaihtelee, mutta ne paistuvat nopeasti. Itse paistoin kiertoilmauunissa pari peltiä kerrallaan vähän reilut 5min.



perjantai 7. joulukuuta 2012

Elämäni ensimmäiset riisipiirakat!

Vihdoin sain toteutettua vuoden verran suunnitelmissa olleen riisipiirakoiden leipomisen :) Työlästä hommaa se tosiaan oli, mutta ei minusta se rypyttäminen vaan kaikki muu! Lopputuloksena kauniit piirakat (laitan kuvan, kunhan tietokone ja kameran muistikortti suostuvat yhteistyöhön..). Harmittamaan jäi maussa se, että hyla-maito tuo piirakoihin makeutta. Jospa ensi kerralla raaskisi ostaa laktoositonta punaista maitojuomaa, kun se maistuu tavalliselle maidolle.

Tällä reseptillä tuli 20 riisipiirakkaa:

Puuro:
2dl vettä
1l maitoa
2dl puuroriisiä
1,5tl suolaa
(voita voi laittaa myös vähäsen, minä en muistanut)

Puuron voi keittää aiemminkin, koska se saa jäähtyä. Vesi siis kiehautetaan, lisätään riisit ja parin minuutin päästä maito. Keitellään hiljakseen puuroksi ja maustetaan suolalla. Suolaa saa olla niin reippaasti, että puurossa on makua!

Taikina:
2dl vettä
1tl suolaa
3dl ruisjauhoja
2dl vehnäjauhoja
1rkl öljyä

Ainekset sekoitetaan keskenään, viimeisenä öljy.

Muotoilin taikinasta pötkylän, jonka jaoin 20 osaan. Osaset pyörittelin palloiksi, litistin niitä vähän ja pistin pakastepussin alle odottamaan. Sieltä sitten yksitellen otin palleron kaulittavaksi, ja kaulin ne halkaisijaltaan n.10cm kokoisiksi lätyiksi. Reunat jäivät vähän röpelöisiksi, mutta lopputuloksessa se ei haitannut. Lätyt laitoin jälleen pussin alle päällekäin ja väliin reilusti jauhoa.

Täyttövaiheessa otin lättyset yksitellen pussin alta. Laitoin puuroa keskelle, käänsin kaksi vastakkaista lätyn reunaa keskustaa kohden ja rypytin piirakat hyvin simppeliin tapaan peukalolla ja etusormella. Hienompiakin keinoja on, mutta ihan nättejä tuli näinkin ;)

Paistoin piirakat leivinuunissa n.300 asteessa jauhotetulla pellillä. Paistoaika oli ehkäpä 20-25min. Paiston jälkeen uitin piirakat maito-voiseoksessa, joka oli liedellä paistokasarissa lämpimänä. Sitten piirakat menivät pehmenemään leivinpaperin päälle, leivinliinan alle. Kaveriksi tietysti munavoita.

Ja tässä kuva :)


lauantai 1. joulukuuta 2012

Viikon fiilikset

Anteeksi hiljaiseloni. Viikko on taas ollut kiireinen, joka päivä on ollut ohjelmaa täynnä sekä töissä että kotona. Tunnit ovat loppuneet päivittäin kesken, ja takaraivossa on kummitellut seuraavan päivän puuhat. Ajatuksia, tuntemuksia ja tilanteita on kaiken muun hälinän sekaan mahtunut. Tässä viikon kootut fiilingit:

Tätiys!
Veljeni vauva on melkein 2 viikon ikäinen :) Olen nähnyt pienen kahdesti, ja ehkäpä näen ihan pian taas uudestaan. Tilanne tuntuu vielä vähän epätodelliselta, mutta sen olen jo ehtinyt huomaamaan, että tämä vauva tuntuu erilailla "omalta", kuin muiden läheisten lapset. Tätiys on alkanut hyvin luontevasti; esittelen vauvan kuvia kaikille vähänkään kiinnostuneille, vaikka ihan tavalliselle vauvalle se varmasti muiden silmiin näyttääkin!

Ystävät
Maanantaina vietettiin soluporukan (eli ystävien) kanssa pikkujouluja meillä. Oli mukavaa saada rakkaat naiset kylään höpöttelemään, saunomaan ja pitämään nyyttäreitä. Eilen juhlittiin työporukan pikkujouluja, mitkä olivat oikein kivat nekin. Jälleen syötiin hyvin ja ohjelma oli loistavaa! Mahtava jengi meillä.

Työ
Töiden kanssa on välillä (no, aika paljonkin) stressiä. Kuitenkin viikon päätteeksi sain hoidettua erään mieltäpainaneen ja mutkikkaan homman loppuun kunnialla. Muutenkin viime aikoina stressistä huolimatta olen saanut kokea, että olen hoitanut työni hyvin. Palkitsevaa! Työn uudet haasteet ja onnistumisen tunteet ovat saaneet taas nauttimaan hommasta ja olemaan kiitollinen unelmatyöstä.

Koti
Kotona on hommaa riittänyt. Mies oli taas viikon koulutuksessa, joten yksin hoidettavana kodin lämmitykseen vierähti iltaisin yllättävänkin paljon aikaa. Alkuiltaan venyneiden työpäivien päätteeksi pidin takoissa tulia, ja tein muita kotihommia. Lisäksi meillä on ollut projektina siirtää puita liiteriin.

Parisuhde
Tämä on ollut yksi viikon ajatusten aihe. Jotenkin asioita tulee mietittyä erilailla, kun toinen on poissa useita päiviä. Olen miettinyt, onko minulla ikävä juuri tiettyä ihmistä vai pelkästään seuraa? Mitä asioita yhteisessä arjessa kaipaan? Mitä odotan yhteiseltä ajalta? Sitten, kun toinen taas palaa kotiin, joutuu jälleen sopeutumaan. Pientä kriisiä nämä erossaolot minun mielessäni aiheuttavat. Molemmilla on erilaiset odotukset, kun esim. nyt kahden viikon tauon jälkeen vietetään vapaapäivää saman katon alla. Mies näyttää kaipaavan omaa aikaa, minä toivoisin huomiota ja apua kotihommiin. Mutta huomenna olen taas melkein koko päivän menossa, joten sen päivän ohjelma on jo valmiina.

Viikkoon on kuulunut siis kiirettä ja väsymystä, mutta myös tyytyväisyyttä ja iloa. Ensi viikolla saan pitää miniloman, kun olen vapaalla torstain ja perjantain, osaankohan rentoutua!





keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Kiirettä pitää!

Viikko on ollut vauhdikas ja sama jatkuu... Töitä on riittänyt iltaan asti ja sitten siirrytty kotihommiin. Viikonloppuna syntyi myös pieni poika veljelleni :) Kävin häntä synnärillä kurkkaamassa. Kyllähän se tuntemuksia herättää! Mutta siitä lisää paremmalla ajalla. Tulevana viikonloppuna olen lähdössä ystävän luo kylään, joten ehdin kirjoittelemaan ensi viikolla. Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Tässäpä pari kuvaa joulufiilistelystä




lauantai 17. marraskuuta 2012

Ajatuksiä äitiydestä osa 2.

Jostain syystä seuraan aktiivisesti synnytys- ja vauvaohjelmia. Jokin siinä niin kiinnostaa ja ihmetyttää, ehkä yritän päästä asiasta jyvälle toisten elämää seuraamalla. Viikolla katsoin Erilaiset äidit -sarjaa. Jaksossa 7 vuotta lasta toivonut pariskunta odotti vihdoin koeputkihedelmöityksellä alkunsa saanutta vauvaa. Pari kertoi todella avoimesti ja rehellisesti tunteistaan ja kokemuksistaan. Äidin prosessi ja epävarmuus tulivat hyvin aidosti esille. Hienoa, että pariskunta uskalsi kertoa niin reilusti asioistaan, arvostan sitä todella. Varmasti moni äiti huokaisi helpotuksesta, kun kuuli ettei ole yksin sekavien ajatustensa kanssa. Minua tuo jakso alkoi -yllätys yllätys- ahdistaa. Se, että vaikka lasta on toivonut niin kauan ja silti yllättyy lapsenhoidon vaativuudesta, tuntuu pelottavalta. Jaksossa puhuttiin myös siitä, ettei tunnesiteen muodostuminen lapseen ole itsestäänselvää, ja äiti tuntee itsensä lypsykoneeksi. Fyysisestikin on huono olo, lapsi itkee ja väsyttää.  Jakson lopussa tietysti tuotiin hyviäkin puolia esille ja oltiin onnellisia vauvasta. Minä vaan en täysin vakuuttunut. Onko äitiys vauvan kanssa todella tätä? Mitä se hyvä sitten on? Vai voiko sitä edes lapsettomalle ihmiselle selittää?

Jakso löytyy täältä.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Viikon yhteenveto

Taas on yksi viikko takana, hirmusta kyytiä menee aika... Mies oli koulutuksessa, lähti maanantaina ennen kun heräsin ja tänä iltana oli palannut kotiin. Itse pyörähdin vielä työpaikan kekkereissä, mutta lähdin jo ensimmäisenä. Hassua, miten viikko tuntui raskaammalta, kun toinen oli poissa, vaikka ei välttämättä iltaisin paljoa yhdessä ihmeempää tehdäkään. Kuitenkin seura ja vastuunjakaminen vaikuttaa yllättävän paljon! Tosin tällä viikolla nautin siististä ja rauhallisesta kodista ;) 

Yksinäisinä iltoina sain aikaa kulumaan takkoja lämmittämällä, koiran kanssa leikkimällä, verhoja vaihtamalla ja muita kotihommia tekemällä. Sain myös laitettua ulos jouluvalot, pitää yrittää ottaa niistä kuvia. Illat menivät vähän turhankin nopsaan, kun en ehtinyt edes tänne kirjoitella. 

Viikonlopuksi meillä onkin hommia, pitäisi pystyttää tienvarteen aurausviitat ja laittaa ulkosauna talvikuntoon. Myös puuliiteriä pitäisi tyhjentää vanhoista puista ja siirtää paremmat puut sinne säilöön. Hommaa siis olisi, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi, kun on vesisadettakin ennustettu. Nyt saunaan ja elokuvaa katsomaan, suunnitelma kuulostaa paljon mukavammalle yhdessä kuin yksin :)

Ps. Kertokaa jos tulee mieleen jotakin, mistä haluaisitte että kertoisin enemmän?

maanantai 12. marraskuuta 2012

Tasapainoilua

Ystäväni otti esille tasapainon elämän eri osa-alueilla. Se pisti miettimään omaa elämää ja tasapainottelua kaiken keskellä. Olen pohdiskellut, mistä johtuu väsymys ja stressi, vaikka asiat ovatkin oikein hyvin. Päädyin lopputulokseen, että elämässäni varsinkin työ ja vapaa-aika ovat epätasapainossa. Teen usein ylitöitä, ja jään helposti ainakin ajatuksen tasolla kiinni töihin vapaa-ajallakin. Suoritan viikon toisensa jälkeen, ja yritän rentoutua viikonloppuisin, mutta kaksi vapaapäivää eivät saa minua tarpeeksi etäälle työasioista. Työtä on vaikeaa ajatella "vain" työnä, kun siinä on kyse toisille ihmisille tärkeistä asioista. Omaan jaksamiseen pitäisi kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota ja muistaa olla vapaalla hyvällä omallatunnolla. Myös sillä on merkitystä, mitä vapaa-ajallaan tekee. Kaipaan rauhallista kotona oleskelua, mutta liika löllöttely turhauttaa. Jotakin pitää saada aikaiseksi, että mieli pysyy virkeänä, mutta rennolla asenteella.

Muutama vuosi sitten pistin itseni koville, kun kävin ammattikorkeakoulua ensimmäistä vuotta, kirjoitin aikuislukiosta ylioppilaaksi sekä lisäksi kävin viikonloppuisin töissä. Tuohon rumbaan verrattuna yksi kokopäivätyö on iisi homma! Jotakin on kuitenkin jäänyt alitajuntaan tuosta ajasta, ja koen herkästi kiireentuntua. Haluaisin elää ihanaa elämääni ja nauttia läheisten seurasta, omasta kodista sekä tärkeästä työstä ja keskittyä yhteen hetkeen kerrallaan. Millaista irtiottoa tässä sitten tarvittaisiin?

Oma muistilista parempaan jaksamiseen:
-selkeämpi kalenteri (se lyijykynä!)
-säännöllisempi ja monipuolisempi syöminen
-työajan rajaaminen eli puhelin kiinni kotiintulon jälkeen, ylityövapaiden pitäminen, ei työasioiden suunnittelua omalla ajalla
-rentouttavaa hyvänmielen tekemistä vapaa-ajalle
-hemmottelua sillointällöin, esim hieronta tai kampaaja



lauantai 10. marraskuuta 2012

Perjantai-pöperöä: Pizzaa leivinuunissa

Perjantai-illan kunniaksi päätin pitkästäaikaa ostaa pizzatarvikkeet. Nyt talven tullen leivinuunia saa lämmittää välillä reilustikin, ja pizzaa tehdessä se kannattaa lämmittää yli 300 asteiseksi. Aikaahan siinä menee eli tämä ei ole hätähousun pizzaohje :) Olen todennut, että netistä bongattu Jamie Oliverin pizzaresepti on paras kotikokille. Taikinaa on helppo käsitellä ja pohjasta tulee mieleinen.

Pohjaan laitoin (3pizzaa):
-kädenlämpöistä vettä 3dl
-vehnäjauhoja 3dl
-durumjauhoja 4,5dl
-kuivahiivaa 3/4pss
-suolaa 1tl
-sokeria 1tl

-lisäksi kelmua, foliota ja öljyä

Lämmitettyyn veteen sekoitetaan suola ja sokeri. Jauhot ja hiivan sekoitetaan keskenään kulhossa, ja niiden keskelle tehdään kuoppa. Vesi kaadetaan kuoppaan, ja jauhoja siirrellään reunoilta keskelle päin. Kun taikinasta on saatu tasainen, sen ympärille laitetaan tuorekelmua ja annetaan huilia 15-20min. Huilin jälkeen vaivataan ilmakuplat pois ja laitetaan taikina kolmeen osaan. Foliosta pätkitään pizzan kokoiset palat, jotka voidellaan öljyllä, ja päälle ripotellaan vähän jauhoja. Taikinapalleroiset kaulitaan folio-palojen päälle.


Sitten pizzat tietenkin täytetään. Meillä oli tällä kertaa täytteinä tomaattipyrettä, emmental-juustoa, tonnikalaa, pepperonimakkaraa, tomaattia, ananasta ja fetajuustoa. Tomaattipyreen päälle laitoin muhimaan oreganoa ja mustapippuria. Juustoraastetta kannattaa laittaa jo ennen isompia täytteitä (ja oikeastaan joka väliin vähäsen), että täytteet pysyvät paremmin pizzan päällä.


Täyttämisen jälkeen siirsin pizzat erissä uuniin folion kanssa leipälapion avulla. Paistoaika vaihtelee uunista ja uunin lämmöstä riippuen, nyt meni 5-10min. Pizzoja pitää seurailla aika tarkkaan, koska uuni saattaa yllättää.


Ja valmista tuli!


keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Joulun odotuksen odotusta

Marraskuun loskassa ja räntäsateissa rämpiessä alkaa kaivata piristystä. Joulun suunnittelu ja pienet valmistelut voisi ihan vain siitä syystä aloittaa jo nyt. Yleensä hoksaan liian myöhään, että voisi laittaa kotia joulukuntoon ja sitten harmittaa, kun koristeista pitää luopua niin pian. Nyt olin noheva, ja tilasin jouluverhot sekä ostin jouluvalotkin hyvissä ajoin! Pitäis vielä päättää, milloin ne voi laittaa esille :) Lahjaideoita keräilen korvantaakse jatkuvasti. Itsetehtyjä lahjoja kannattaakin jo alkaa väkertämään, ettei tule kiire (niinkun aina kuitenkin tulee). Minusta joulun valmistelun on tarkoitus olla mukavaa ja rentouttavaa puuhastelua, toivottavasti stressi pysyy poissa sekä täältä että sieltä!

Verhoja suunnittelin alakertaan keittiöön ja ruokailutilaan. Valoja täytyy vielä kokeilla, että riittävätkö toiset pituudeltaan huvimajan katon ympärille sekä toiset ulkoeteisen ikkunaan.




perjantai 2. marraskuuta 2012

Ajatuksia äitiydestä

Lupasin aiemmin, että jossain vaiheessa kerron ristiriitaisista ajatuksistani lapsiin liittyen... Olen pyöritellyt aihetta mielessä jo jonkin aikaa, ehkä nyt voisi yrittää saada jotain tekstiksi asti. Nämä ovat minun ikiomia ajatuksia ja tuntemuksia, eivätkä liity millään lailla ystävien tai sukulaisten lapsiin. Ei siis saa loukkaantua, vaikka kirjoittaisin jotain tyhmää jonkun mielestä.

Menin naimisiin 20-vuotiaana. Monet etäisemmät tuttavat varmasti luulivat, että olin silloin raskaana. Jälkeenpäin olen hiljaa naureskellut noille luuloille; eipä ollutkaan "pakkoavioliitto", vaikka selän takana varmasti niin kuiskuteltiin. Nyt avioelämää on takana 6,5 vuotta. Monenlaisia kyselyitä ja kommentteja lapsista on näihin vuosiin mahtunut. On tarkkailtu mahaa, kehoitettu ottamaan hyvinkin hedelmällisistä sukulaisista mallia, vihjailtu että omakotitaloon mahtuisi iso perhe ja puhuttu kuin vähä-älyiselle siitä, että lapsia kannattaisi tehdä. Hauskimpana tapauksena on jäänyt mieleen eräs hyvänpäiväntuttu, jolle reilu vuosi sitten kerroin, että elämässämme on tapahtumassa muutoksia. Ennen kuin ehdin tarkentaa, että kyseessä on maalle muutto, tämä tuttava kuiskaisi jännittyneenä "Ruppeetteko työ nyt yrittämmään?" Minä hetken toivuin suorasta kysymyksestä ja vastasin, että ei, me muutetaan. Siihen tuttava "No ruppeetteko työ sitten yrittämmään?" Huh! En muista, mitä siihen kakistelin vastaukseksi. Tästä tilanteesta on saatu hauskuutta. Tuttava ei tarkoittanut pahaa, oli vain kiinnostunut. Väkisin kuitenkin alkaa miettiä ihmisten kommenttien jälkeen, että entäs jos me ei vain saataisi lasta, vaikka kuinka yritettäisiin. Voisi vetää pahasti mielen maahan, kun puolitutut ihmettelevät, missä vauvat viipyvät.

Minulla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta. Olen kyllä kuullut, että kuumeilua ei välttämättä tarvita, riittää vain päätös, että nyt voisi olla oikea hetki. Äitini on lohduttanut minua sillä, ettei itsekään ole kova vauvaintoilija, ja sai minut vasta 26-vuotiaana. No, nyt olen itse sen ikäinen ja puoli vuotta päälle, eikä ole pullat uunissa. Itseasiassa ajatus lapsesta ahdistaa minua todella paljon. Tuntuu, että pitäisi haluta lapsia, ja ympärillä onkin käynnissä kunnon vauvabuumi. Järjellä ajateltuna tiedän, ettei vielä ole kiire, ja että ympäristöstä ei tarvitse ottaa paineita. Kuitenkin pelkään, että kun viivyttelen, niin en saa lasta sitten, kun sitä haluaisin. Uskon siis, että jossain vaiheessa kaipaan uusia tuulia ja syvempää merkitystä elämälle. Ehkä esteenä on tällä hetkellä mahdoton mukavuudenhalu ja rauhan kaipuu.

Lisäksi ajatuksiini vaikuttaa realistisuus, joka kaipaisi hieman pehmennystä. Näen omalla kohdallani lapsen saamisen työläänä, raskaana ja superisti kärsivällisyyttä vaativana asiana. Hyviä puolia on vaikeaa ymmärtää, koska ei ole mitään sellaista kokenut. Työssäni näen erityislapsia ja heidän perheidensä kamppailuja, mikä ei anna kovin valoisaa kuvaa äitiydestä. Todellakin välillä unohdan, ettei kaikilla ole niin rajuja ongelmia. Saan joskus itseni kiinni ihmettelemästä, miksi lapsia halutaan, kun niiden kanssa on (minun silmiini) aina niin vaikeaa. Haluaisinko itse rakastaa jotakin niin raastavalla, kipeällä rakkaudella?

Mutta älkää pitäkö minua kylmänä ja laskelmoivana ihmisenä! Olen oikeasti tosi äidillinen, ne tunteet ja teot ovat vain suuntautuneet lemmikkieläimiin ;) Pidän ystävieni lapsista, ja näen heidän olevan todella rakkaita vanhemmilleen. Myös niistä hankalista asiakkaista välitän, ja luottamuksen saaminen on antoisaa. Uskon, että nämä pohdinnat ovat osa jotakin henkistä kasvua, ja ajatukseni tulevat muuttumaan. Ehkä tädiksi tuleminen avaa minulle jotakin uutta. Voi olla, että pääsette seuraamaan ajatusteni juoksua tähän aiheeseen liittyen myöhemminkin.


lauantai 27. lokakuuta 2012

Tälle hetkelle

Joskus käy näin, että kauniissa pakkaspäivässä, auringon pilkahdellessa pilvien raosta, huomaa miten unelmat on toteutuneet. Eikä voi kuin kiittää...



Sixpence None The Richer & Jars of  Clay - With Every Breath

perjantai 26. lokakuuta 2012

Perjantai-pöperöä: Täytetyt patongit

Tänään tehtiin täytettyjä patonkeja. Kuvia ei valitettavasti ole, koska patongit on jo syöty :)

Tarvitset:
- Esipaistettuja patonkeja (esim.monivilja)
- tomaattipyrettä/salsaa/hätätapauksessa ketsuppia...
- kinkkua
- ananasta
- aurajuustoa
- juustoraastetta

Leikkaa patonkeihin syvä viilto pituussuunnassa. Laita väliin tomaattijuttua ja muita täytteitä reilusti. Paista patongin ohjeen mukaan. Ja taas oli hyvvee! Täytteitä voi muutella vaikka miten, esim. tomaatin tilalle pestoa ja lisäksi tuoretta tomaattia, mozzarellaa tai fetaa jne... Käypi ruuan sijasta vaikka salaatin kanssa. Tosin itehän vetäsin kokonaisen patongin niin en salaattia kaivannut :)

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Sitä sun tätä

Satu pisti minulle haasteen tulemaan; kahdeksan satunnaista asiaa itsestä. Kuulostaa helpolta mutta onko se, kokeillaan :)

1. En siedä kirkkaita valoja aamuisin. Muutenkin monesti kuljen miehen perässä sammuttelemassa valoja ja naputan, jos ne palavat turhaan päällä. Tämä tietysti säästösyistä, mutta myös siksi, että viihdyn paremmin tunnelmavalaistuksessa.

2. Minulla oli lapsena monenlaisia unelma-ammatteja, kuten esim. astronautti, arkeologi, eläinlääkäri, etsivä... Samat asiat kiinnostaa ja kiehtoo edelleen, mutta minusta tulikin toimintaterapeutti (eli moniosaaja, jokapaikanhöylä) ;)

3. Rakastan koiraani ja kahta kissaani sairaan paljon. Siis ihan epänormaalin, hullun paljon, suorastaan höpönä. Monien on sitä vaikeaa ymmärtää, ja annan aika höperön kuvan itsestäni, kun huolehdin eläimistä niin kovasti. En voi sille mitään.

4. Minusta tulee täti! Noin kuukauden päästä :) En ole itsekään ihan asiaa vielä sisäistänyt.

5. Nukun yleensä kädet tyynyllä pään yläpuolella, ja sitten herään kädet puuduksissa.

6. Tällä hetkellä teen tosi sosiaalista työtä, mutta samalla haaveilen kirjailijan tai taiteilijan töistä, joita voisi tehdä yksin. Ammatinvalintatesteissä minussa oli aina kaksi puolta, sosiaalinen ja taiteellinen. Se taiteellinen puoli kaipaisi välillä hiljaisuutta ja rauhaa, onneksi sitä kuitenkin löytyy täältä kotoa pusikosta :)

7. Ajatus lapsista ja äitiydestä herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tavallaan olen hyvinkin äidillinen, mutta myös liiankin realistinen tässä asiassa. Kirjoitan siitä tänne joskus oman tarinansa.

8. Tämän päivän kuulumiset: Mies lähti tiistaiaamuna koulutukseen ja palaa kotiin perjantai-iltana. Täällä siis eläinten seurassa lämmitän takkaa ja mietin, että pitäsi jaksaa mennä suihkuun. Illan suunnitelmissa teetä ja telkkaria. Huomennakin menee töissä iltaan asti, ja kotiin tullessa on jo säkkipimeää. Viikonloppua odotellessa!

lauantai 20. lokakuuta 2012

Hyvä päivä!

Tänään oli aikalailla juuri sellainen lauantai, kun kuuluu ollakin. Päivään mahtui sopivassa suhteessa touhua ja löllöttelyä :)

Alkajaisiksi heräilin 11h unilta koirankuonon tökkimiseen. Pitkästäaikaa tuli nukuttua niin paljon, eikä tehnyt tiukkaakaan. Aamupäivä oli jo kaunis, ja ilma oli aika rapsakka. Koiran pissityksen jälkeen kömmin lämpöseen kainaloon ja köllöteltiin vielä kaikessa rauhassa. Heräilyn jälkeen keiteltiin kahvit (minäkin olen opetellut juomaan välillä puoli kuppia!) ja rupesin lämmittämään leivinuunia. Samalla järjestelin varmaan vuoden ajalta kertyneitä papereita, kuten palkkalaskelmia, laina- ja vakuutuslippusia yms mielenkiintoisia asiakirjoja... Tylsyydestään huolimatta nyt oli se oikea hetki, jota paperit olivat sekaisessa läjässään odottaneet jo kauan. Jäi hyvä mieli, kun homma tuli tehtyä. Sitten suuntasin ratsastustunnille, joka poikkeuksellisesti oli iltapäivällä. Sää oli edelleen oikein mukava ja tuli opittua uutta. Treenattiin mm.tempomuutoksia, avotaivutuksia ja laukannostoja. Avotaivutukset on mulle aika uusi juttu, ja siltähän se tuntuikin ;)

Kotona vielä innostuttiin siirtämään yrttejä isompiin ruukkuihin. Samalla myös ahtaissa oloissa elellyt jukkapalmu sai sopivamman ruukun. Minä en tod. ole viherpeukalo, mutta miehen innostus chilin hyvinvointiin sai meidät tarttumaan tähän puuhaan. Siinä me sitten vierekkäin pohdiskeltiin altakasteluruukun ominaisuuksia kädet mullassa.

Teki mieli alkaa vielä saunan jälkeen leipomaan, mutta sen taidan kuitenkin jättää huomiselle. Tämä päivä saa plussaa myös siitä, että eräs unelma sai uutta potkua. Tarkemmin en pysty vielä asiasta kertomaan, koska en ole ainut, jota se koskee. Mutta jännityksellä jäämme odottamaan!



perjantai 19. lokakuuta 2012

Perjantai-pöperöä: Kuuden kerroksen dippi

Viikko sitten perjantaina kokkailin tätä perjantain sapuskaa ystäville, nyt piti ottaa miehen toiveesta uusinta! Dippiä kutsutaan oikeasti seitsemän kerroksen dipiksi, mutta meidän versiosta on jätetty yksi kerros pois. Tämä siksi, että meillä ei oikein tykätä jalapenoista, kun ne niin usein maistuvat etikalle. Mieluummin laitetaan tarvittaessa tulisia kastikkeita lisäksi, tosin minä en välttämättä kaipaa enempää tulisuutta jos salsa on hot. Ohjeen olen alunperin saanut ystävältä. 


Kuuden kerroksen dippiin tarvitset
- jauhelihaa 400g (laitettiin sipulia sekaan)
- 1pss taco-mausteseosta
- kermaviili 2dl
- jääsalaattia
- salsaa
- tomaattia
- juustoraastetta (esim. emmental tai cheddar)
- tortillasipsejä

Dippi kootaan tietyssä järjestyksessä. Alimmaiseksi tulee tacolla maustettu jauheliha, sitten kermaviili, salaatti revittynä, salsa, tomaatit kuutioituna ja viimeisenä juustoraaste. Dippi syödään käsin sipsien avustuksella :)
Leppoisaa viikonloppua!


tiistai 16. lokakuuta 2012

Stressi-Erkki

Voi minua. Periaatteessa olen huoleton ja luottavaisella mielellä, mottona "kyllä ne asiat järjestyy". Käytännössä kuitenkin kelaan monesti iltaisin mielessä jo huomista päivää, aikataulua ja tekemättömiä töitä. Koen vastuuta asioista, joihin en välttämättä voi edes vaikuttaa. Vaadin itseltäni asioita, joiden toteutumiseen tarvitaan muidenkin panosta.

Opiskeluaikana haaveilin työstä, jossa saan todella olla avuksi muille. Erityisesti halusin tehdä töitä nuorten kanssa, mielellään psykiatrian avohoidossa. Lähes vuosi sitten aloitin unelmatyössäni lasten ja nuorten tukihenkilönä/ohjaajana. Työ on kuin minulle räätälöityä, itsenäistä ja mielekästä. Saan olla asiakkaideni tukena, ihmisenä ihmiselle, arjen asioissa. Asiakkaiden mielenmaisemat eivät minua valvota öisin; ymmärrän, että niille asioille en todellakaan voi mitään. Mutta ne juoksevat asiat, tukien hakemiset, palaverit, yhteistyökumppanit ja aikataulut! Onhan minulla vastuuta, mutta ei ne asiat stressaamalla hoidu. Ote täytyy olla tiukkana ja ajantasalla tulee pysyä, mutta siihen pystyy ilman ylimääräistä otsasuonen tykytystäkin. Itseasiassa työssäni on tärkeää läsnäolo, ja luottamusta herättää rauhallisuus. Turhalla häsläämisellä asioita unohtuu eikä saa sen enempää aikaiseksi.

Mikä siis avuksi? Miten nauttia unelmatyöstä? Kuinka selkeyttää työn suunnittelua ja pitää kaikki tärkeät asiat mielessä sekä aikataulussa? Ensimmäisenä käytännön niksinä täytyisi siivota kalenteri, opetella käyttämään lyijykynää... Siansaksaviidakosta on hankalaa löytää selkeää runkoa päivälle ja bongata tärkeimmät muistettavat asiat. Onko muita vinkkejä?

Tässäpä tavoitetta :)


maanantai 15. lokakuuta 2012

Joka bloggaajan kriisi?

Blogin aloituksen muhiessa mietin, että mistä kaikesta kirjoittaisin. Toisaalta halusin kirjoittaa omalla nimellä, toisaalta nimettömänä. Toisaalta halusin kirjoittaa jokapäiväisistä asioista ja kevyesti, toisaalta taas avata ne syvimmätkin tunnot. Kuitenkin harkitsin, että haluanko kertoa omasta elämästä, ja samalla osittain myös läheisistä, niin raivorehellisesti että henkilökohtaisuudet olisivat kaikkien luettavissa. Yksi mahdollisuus oli myös suljettu blogi, mutta miten rajaisin, ketä sinne päästäisin. Ja olisiko siinä sitten mitään järkeä?

No, päätin aloittaa blogin rennolla otteella, ilman tarkkoja suunnitelmia julkaisuista. Alustavasti ajattelin, että kerron niitä kepeämpiä asioita, mutta myös rehellisiä kuulumisia ja ajatuksia. Pidän tärkeänä sitä, että pystyn seisomaan sanojeni takana ja rohkein mielin tuomaan asiat esille, riippumatta siitä onko lukija ystävä, puolituttu vai tuntematon. Edellisen tekstin ja kuvien jälkeen meinasi kuitenkin mennä pupu pöksyyn - mitä minä täällä omaa elämääni esittelen?! Sitten tuli mieleen, että kyllä itsekin mielenkiinnolla luen erilaisia blogeja, ilman että kirjoittajia tai heidän elämäänsä arvostelisin. Ehkä tämä vaatii totuttelua ja rohkeutta. Muistelen lukeneeni samansuuntaisia mietteitä jonkun muunkin blogista ;) Onko tämä se kriisi, joka vaan kuuluu asiaan?



lauantai 13. lokakuuta 2012

Vapaapäivän tunnelmia

Suunnittelin tänään kaventavani saamani ratsastushousut ja tekeväni muita pieniä rästihommia kotosalla. Mukavia juttuja nuokin, mutta päädyin kuitenkin elukoiden ja kameran kanssa pihalle. Kuvailin koiran touhuja, ja tein pienen esittelyn koiratarhasta. Otin kuvia myös talosta ja yksityiskohdista, joista itse tykkään. Voisin myöhemmin esitellä taloa paremminkin. Lyhyesti kerrottuna asun aviomiehen, koiran ja kahden kissan kanssa 50-luvulla rakennetussa kaksikerroksisessa talossa. Talo oli remontoitu ennen meidän muuttoa aikalailla meidän makuun sopivaksi. Sisustus on vielä vuoden asustelunkin jälkeen kesken, ja ideat muhii mielessä... Mutta tässä näitä kuvia.










Tässä kuvien valkkailun ja muokkailun lomassa kuuntelin Jippua. Tykkään Jipun äänestä ja musiikista, vaikka sanoitukset ei aina ihan olekaan samassa linjassa minun arvomaailman kanssa. Monet kappaleet on aika synkkiä, mutta todella rehellisiä tunteiden ja tilanteiden kuvauksia. Esimerkiksi uudelta Väärinpäin lentävät linnut -levyltä löytyy biisejä nimeltään Hei me erotaan, Väärin tein, Onneton morsian, Inhoan sinua... :) Ei siis kuulosta kovin valoisalta. Kappaleiden tunnelma ja suoruus kuitenkin iskee minuun, vaikka ei nämä joka tilanteeseen sovikaan. Jipun haastatteluja seuraillessa on tullut vaikutelma aika rikkinäisestä ja harhailevasta ihmisestä. Niihin kipeisiin kohtiin on kuitenkin helpompi samaistua, kun kevyeen rallatukseen. Löytyy Jipulta vähän positiivisempiakin sävyjä, kuten tästä biisistä.

Loppukevennys :)


perjantai 12. lokakuuta 2012

Paras viikonlopun aloitus

Päivä alkoi aika vauhdikkaasti, kun päätin siivota ennen töihin lähtöä. Aikaa kyllä oli, mutta jotenkin se vaan hurahti ja kiirehän siinä tuli... Lähtiessä kuitenkin iltapäivän työt menivät erään puhelun myötä uusiksi ja kiireentuntu helpotti. Kävin hoitamassa pakolliset työkuviot ja tulin kotiin jatkamaan kirjallisia hommia. Alkuillasta pihaan kurvasi ihana ystäväpariskunta <3 Iltaa vietettiin ulkosaunassa kylpemällä sekä tietysti iltapalapöydässä, ja juttua riitti. Nyt on olo väsynyt mutta onnellinen :) Kiitos ystävät rakkaat, tämä ilta tuli tarpeeseen! Kohta joutaakin nukkumaan, niin jaksaa aamusta virkeänä ratsastustunnille.

Millaisia viikonloppumeininkejä muilta löytyy?

torstai 11. lokakuuta 2012

Viimeisen sysäyksen antanut haaste!

Eli kiitosta vaan Hennalle! Sain haasteen, johon ajattelin vastata ihan uuteen blogiin :) Valitettavasti en taida ihan kymmentä haastaa eteenpäin... Elikkäs: 

1.  Millaisissa vaatteissa olet mieluiten ?

Yleensä uusimmat vaatteet on ne kivoimmat, mutta jos ihan rehellisiä ollaan, niin kotivaatteet on parhaat! Eli lökärit, mukava paita ja villasukat. Varsinkin näin syksyllä! Heti kun pääsen kotiin niin vaihtuu farkut persiistä lököttäviin college- tai fleece (ihan tosi) housuihin. Tai vaihtoehtoisesti, jos ei ole kylmä, pitkikset ja rento paita. Myös aamutakki on kiva. Tästä voi päätellä, että viihdyn kotona :)


2. Tavara, jota ilman et voisi elää ?


Aika vaikeeta. Hmm. Äkkiseltään ei ole niin tärkeää tavaraa, mitä ilman ei millään pystyisi elämään. Melkein kaikki on jotenkin korvattavissa?

3. Lempibiisisi?


Tääkin on paha! On joitain sellasia biisejä, jotka aina koskettaa. Ensimmäisenä mieleen tulee Todd Agnew: Graice like rain. Suosittelen. Muitakin toki on, pitääpä esitellä niitä joku päivä.

4. Kaupungissa vai maaseudulla ?


Maaseudulla! Kyllä! Kaupunkiinkin välillä kaipaa ja siellä käyn töissä. Maalla kuitenkin ehdottomasti haluan asua.

5. Suositko jotakin vaate/asuste/muoti- brändiä ?   Siis suomeksi, onko jokin vaate- yms. merkki sinulle tullut tyypilliseksi ostokseksi, kun shoppailet ? 


En välitä merkeistä. Yleensä tulee kuitenkin ostettua vaatteet samoista liikkeistä, mistä oman tyylisiä löytyy. Eli perus H&M, Seppälä, Only...

6. Millainen on arkimeikkisi?  Entä juhla / iltameikki ?


Oikeestaan meikkaan aina samalla tavalla. Joskus harvemmin pistän silmiin rajauksia tai jotain huulikiiltoa tms... Normimeikkiin kuuluu meikkivoide, valokynä, puuteri, ehkä vähän aurinkopuuteria tai väriä poskiin, luomiväri, vaalea rajaus alaluomeen ja ripsari. Tällä siis mennään töihin yms. Jos ei kummempaa menoa ole, mutta haluaa näyttää siltä, että on tänään herännyt niin ripsari riittää. Huulipunaa en ole opetellut käyttämään, se tuntuu työläältä.

7. Miten rentoudut parhaiten ?


Kotona sohvalla :) Kirjan tai telkkarin avustuksella.

8. Mitä pelkäät eniten ? 


Läheisten/rakkaiden menettämistä.

9.  Millainen on sinun juhla-ateriasi Menu ?


Eipä ole tullut kynttiläillallisia kokkailtua aikoihin. Ruuanlaitosta ihan kyllä tykkään... Pihvinpaistotaitoihini en luota. Ehkä laittaisin kalaa tai kanaa. Jotain ihanaa vuohenjuustosalaattia, ja suklaata jälkkäriin!

10. Pahinta, mitä sinulle on koskaan sanottu ?  


Kiva lopetus tekstille :) Kyllä se pahin varmasti on joku sammakko, mikä tuon läheisimmän ihmisen suusta on päässyt pihalle. Seurusteluajan aallokoissa tuli sanottua yhtä sun toista. Mutta olkoon ne menneitä!

Tänään rohkaistun...


...ja aloitan blogini kirjoittamisen. Jes! Olen pyöritellyt ajatusta mielessä jo jonkin aikaa, mutta nyt on oikea päivä (ilta) aloittaa. Toinen blogini kertoo koirani kuulumisia, tämä keskittyy enemmän ihmisten arkeen ja ajatuksiin. Vielä en tiedä, miten syvällisesti kuulumisiani käsittelen, mutta pyrin kuitenkin rehelliseen tekstiin. Säännöllisiä päivityksiä en lupaa, mutta yritän kuitenkin pysyä ajan tasalla. Luvassa siis asiaa normaalista arjesta, maalaiselämästä, kodista, rakkaista ja mielessä pyörivistä aiheista. Ensimmäinen kriisi onkin se, että ketä kiinnostaa minun kuulumiset :D Noh, ei se mitään. Kokeillaan. Hyviä kirjoitus/kuvausaiheita saa ehdottaa! Ulkoasua muokkailen sitä mukaa, kun jaksan opetella...ehkä.




PS. Kuvaajan lahjoilla en voi kehuskella, anteeksi ;) Tarjolla niitä suurpiirteisiä räpsäyksiä, koittakaa kestää!