perjantai 28. joulukuuta 2012

Pyykkiä ja perhosia

Välillä muistelen seurusteluaikoja, kun perhoset poukkoilivat vatsassa ja mieli hyppeli pilvissä. Rakastuneena pää oli hattaraa ja ajatuksiin mahtui vain yksi. Puhelin piippaili ja kauniita sanoja tuhlailtiin puolin ja toisin. Nyt kerään käytettyjä mukeja olohuoneen pöydältä, murisen eteisen lattialla lojuville likaisille kalsareille sekä tuskailen kommunikaation vaikeutta, ristiriitoja ja väärinkäsityksiä. Mihin se huuma jäi? Vuosien varrelle tai pyykkikasan alle?

Ja kuitenkin, takana on yhteisiä vuosia yhdeksän ja puoli. Edelleen yhdessä jutellaan, hölmöillään, nauretaan ja nukutaan toisen kainalossa. Välillä ei jaksaisi edes katsoa toisen naamaa, välillä taas sen lähimmän seurasta ei saa tarpeekseen. Tasapainoa haetaan, ja joitakin asioita on väännetty vuosikausia. Silti joskus vieläkin vatsaan eksyy perhonen.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista Joulua!

Tänään on parempi päivä.

Näiden kappaleiden myötä haluan toivottaa teille ihanaa ja kaunista Joulua <3






lauantai 22. joulukuuta 2012

Säröjä

Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi itsepäistä omaan kantaansa luottavaa väsähtänyttä, joista toinen pyrkii kontrolloimaan ja toinen provosoimaan? Lopputulos on kaksi känkkäränkkää. Päivän ohjelma oli oikein mukava, mutta fiilis uupunut ja kärttyinen. Tilanne ei ole uusi, näitä päiviä ja hetkiä on nähty ennenkin. Toinen suuttuu siitä, kun toinen on loukkaantunut ja välillä tuntuu, kuin olisi vuosikaudet hakannut päätä seinään.

Joulu on täällä taas, on sitä odotettukin. Monesti käy niin, että kun odotettu asia koittaa, sitä haluaisikin kuitenkin vähän siirtää. Ehkä odotus tuo paineita, jotka tärkeän hetken koittaessa kärjistyvät ja romuttavat toiveita. Onkohan ihmisillä (tai vain minulla) taipumus päästää ärtymyksen ja väsymyksen tunteet valloilleen juuri tällaisena hetkenä? Jos toiveita haluaakin tarkoituksella saada maanpinnalle heittäytymällä känkkäränkäksi, ettei tarvitsisi pelätä pettymystä?

Ihmissuhteiden koukerot eivät oikene vain joulun vuoksi, niitä on kohdattava oli sitten arki tai pyhä. Mutta onneksi joulu on vielä edessä, peli ei ole menetetty. Toivotaan, että huomenna noustaan oikealla jalalla, ja olo on virkeämpi!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Ajatuksia äitiydestä osa 3...

Tarina jatkuu! Olen jo jonkun aikaa taas pyöritellyt päässäni näitä asioita ja sitä, mitä voisin kirjoittaa sanoiksi. Kiitos aiemmista kommenteista, joissa sain kannustusta, rohkaisua ja muistutusta siitä, että kaikki tapahtuu ajallaan. Jatkan pohdintojani, mutta tarkoitus ei ole panikoida tai lietsoa ahdistusta. Tämä on jonkinlainen prosessi, jota nyt käyn ja  jota saatte olla eturivin paikalla seuraamassa ;) Lukekoon ne, jotka ovat aiheesta kiinnostuneita.

On haastavaa saada tuotua esille niitä ajatuksia, jotka tuntuvat olevan päässä limittäin ja lomittain. Kuitenkin äitiyteen ja lapsiin liittyvät pohdintani ovat edenneet sen verran, että ajatus ei tunnu enää yhtä kaukaiselta kuin matka kuuhun. Prosessini on ollut käynnissä jo vuosia, ja olen siitä läheisille välillä puhunutkin. Nyt vauvabuumin yltyessä ajatustyö on ehkä startannut uudella voimalla, ja siksi tällainen julkinen asian pyörittely tekee ihan hyvää.

Niin, ajatus siitä, että meillä olisi pieni tuhiseva ja äänekäs pötkylä on periaatteessa ok. Stoppi iskee kuitenkin siinä vaiheessa, kun muistan, että lapsi on hoidettavana ja huollettavana ainakin 18 vuotta. Lisäksi tämän hetken mietteissä on ollut parisuhde. Miten meille kävisi, kun oltaisiinkin vanhempia? Kauppakeskuksessa kuulin, kun nuori nainen puhutteli miestään isiksi (ja ei siis todellakaan ollut tämän naisen isä kyseessä, ainakaan iän puolesta :D ). Oltaisiinko mekin sitten isä ja äiti, myös toisillemme? Välillä tuntuu, että olisi jännittävää ja ihanaakin tarttua tuumasta toimeen, mutta sitten taas seuraavalla sekunnilla olen enemmän kuin tyytyväinen nykytilanteeseen.

Odotan jouluksi kylään pientä veljenpoikaa, jospa vaikka opettelisin vaihtamaan vaipan näin alkuun ;)



Asiasta kolmanteen, onpa ihana nukkua huomenna niin pitkään kun nukuttaa! Joululomaa on ensi viikon keskiviikkoon asti. Huomisen suunnitelmissa nukkumisen lisäksi on kotikaljan teko, siivous ja joulukuusen haku. Sunnuntaina tulevat ensimmäiset "vieraat", jotka eivät kovin vieraita olekaan :) Parit laatikot on vielä pyöräytettävänä ja tietysti kinkku paistettavana. Tällä hetkellä odotan erityisesti kuusen tuoksua ja siistiä kotia. Leppoisia jouluvalmisteluja teillekin!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulutorttuja ja vähän muutakin

Viime jouluna innostuin kokeilemaan itsetehtyjä joulutorttuja. Ihastuin niihin niin kovasti, että pakkohan niitä oli väkerrellä nytkin. Tällä kertaa tein taikinan kaksinkertaisena, ohje Kinuskikissalta. Monesti kuulee, että itsetehtyinä piparit tai tortut ovat työläitä, mutta ei nämä nyt niin hankalia ole. Suosittelen pakastamaan osan tortuista hilloa ja paistoa vaille valmiina. Olisin ottanut kuvan, mutta ne tänään paistetut tuli jo syötyä! Näiden jälkeen ei kaupan pahvinmakuisia torttusia ole ikävä.

Tänään on muutenkin ollut aika toimelias päivä. Aamupäivästä käytiin pyörähtämässä oman kylän maalaismarkkinoilla, josta lähti mukaan ruisleipää, hunajaa, kylmäsavulohta sekä kranssin pohja. Jotakin pientä askartelua siis luvassa...kunhan keksin miten sen toteutan. Havukranssi vai jotain yksinkertaisempaa, hmm? 

Markkinashoppailun jälkeen oli vuorossa ratsastustunti, missä treenailtiin istuntaa, harjoitusravia, puolipidätteitä sekä laukannostoja. Tunnista jäi oikein hyvä fiilis, oli huippu heppa alla :) Olen jotenkin tykästynyt lämppäreiden herkkyyteen, toimivat kevyemmillä otteilla. Mutta tämä on siis mielipide niistä hevosista, joilla olen nyt syksyn aikana ratsastanut, sen syvempää kokemusta minulla ei oikein olekaan.

Ratsastuksen jälkeen koitti tuo alussa mainostettu torttuprojekti, ja sitten tuli kylään ystäviä. Iltapuuhaksi aloitin vielä tekemään joulua varten kakkua, jonka ohje jälleen täällä. Aloitin marenkipohjista ja kanelikinuskista, loput teen huomenna. Ja muutakin leipomista on huomenna tiedossa, suunnitelmissa olisi tehdä mummille joululahjaksi leipä ja kuivakakku. Jos jaksaa, niin piparkakkutalon tarvikkeet olisivat myös valmiina... Voi kun sais jo jäädä joululomalle!

Kuvia viime viikonlopulta:







sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Paras piparkakkutaikina

Eihän tämä varsinaisesti mikään leivontablogi ole, mutta keittiössä häärääminen on kuitenkin yksi minulle tärkeä asia. Eli tässä ihan paras piparkakkutaikina. Ohjeen olen saanut äidiltä, enkä muita reseptejä suostu edes kokeilemaan. Mistään salaisesta ja vanhasta suvun reseptistä ei kuitenkaan ole kyse, sillä samantyyppinen taitaa löytyä Santa Maria -piparkakkumaustepussin takaa ;)




Äiskän piparkakut

2,5dl siirappia
3dl fariinisokeria
250g voita tai margariinia
1pss piparkakkumaustetta (suosittelen sitä Santa Mariaa)
2 munaa
1tl suolaa
2tl soodaa
10dl vehnäjauhoja

Siirappi, fariinisokeri, rasva ja mausteet kiehautetaan kattilassa. Seos jäähdytetään ja joukkoon vatkataan sähkövatkaimella munat sekä sen jälkeen yhdistettynä kuivat aineet. Taikinan annetaan maustua jääkaapissa seuraavaan päivään tai vaikka sitä seuraavaan. Leipoessa taikinaa kannattaa pitää edelleen jääkaapissa, ja sieltä ottaa aina tarvittava määrä kaulittavaksi. Piparit paistetaan n.175 asteen lämmössä. Aika vaihtelee, mutta ne paistuvat nopeasti. Itse paistoin kiertoilmauunissa pari peltiä kerrallaan vähän reilut 5min.



perjantai 7. joulukuuta 2012

Elämäni ensimmäiset riisipiirakat!

Vihdoin sain toteutettua vuoden verran suunnitelmissa olleen riisipiirakoiden leipomisen :) Työlästä hommaa se tosiaan oli, mutta ei minusta se rypyttäminen vaan kaikki muu! Lopputuloksena kauniit piirakat (laitan kuvan, kunhan tietokone ja kameran muistikortti suostuvat yhteistyöhön..). Harmittamaan jäi maussa se, että hyla-maito tuo piirakoihin makeutta. Jospa ensi kerralla raaskisi ostaa laktoositonta punaista maitojuomaa, kun se maistuu tavalliselle maidolle.

Tällä reseptillä tuli 20 riisipiirakkaa:

Puuro:
2dl vettä
1l maitoa
2dl puuroriisiä
1,5tl suolaa
(voita voi laittaa myös vähäsen, minä en muistanut)

Puuron voi keittää aiemminkin, koska se saa jäähtyä. Vesi siis kiehautetaan, lisätään riisit ja parin minuutin päästä maito. Keitellään hiljakseen puuroksi ja maustetaan suolalla. Suolaa saa olla niin reippaasti, että puurossa on makua!

Taikina:
2dl vettä
1tl suolaa
3dl ruisjauhoja
2dl vehnäjauhoja
1rkl öljyä

Ainekset sekoitetaan keskenään, viimeisenä öljy.

Muotoilin taikinasta pötkylän, jonka jaoin 20 osaan. Osaset pyörittelin palloiksi, litistin niitä vähän ja pistin pakastepussin alle odottamaan. Sieltä sitten yksitellen otin palleron kaulittavaksi, ja kaulin ne halkaisijaltaan n.10cm kokoisiksi lätyiksi. Reunat jäivät vähän röpelöisiksi, mutta lopputuloksessa se ei haitannut. Lätyt laitoin jälleen pussin alle päällekäin ja väliin reilusti jauhoa.

Täyttövaiheessa otin lättyset yksitellen pussin alta. Laitoin puuroa keskelle, käänsin kaksi vastakkaista lätyn reunaa keskustaa kohden ja rypytin piirakat hyvin simppeliin tapaan peukalolla ja etusormella. Hienompiakin keinoja on, mutta ihan nättejä tuli näinkin ;)

Paistoin piirakat leivinuunissa n.300 asteessa jauhotetulla pellillä. Paistoaika oli ehkäpä 20-25min. Paiston jälkeen uitin piirakat maito-voiseoksessa, joka oli liedellä paistokasarissa lämpimänä. Sitten piirakat menivät pehmenemään leivinpaperin päälle, leivinliinan alle. Kaveriksi tietysti munavoita.

Ja tässä kuva :)


lauantai 1. joulukuuta 2012

Viikon fiilikset

Anteeksi hiljaiseloni. Viikko on taas ollut kiireinen, joka päivä on ollut ohjelmaa täynnä sekä töissä että kotona. Tunnit ovat loppuneet päivittäin kesken, ja takaraivossa on kummitellut seuraavan päivän puuhat. Ajatuksia, tuntemuksia ja tilanteita on kaiken muun hälinän sekaan mahtunut. Tässä viikon kootut fiilingit:

Tätiys!
Veljeni vauva on melkein 2 viikon ikäinen :) Olen nähnyt pienen kahdesti, ja ehkäpä näen ihan pian taas uudestaan. Tilanne tuntuu vielä vähän epätodelliselta, mutta sen olen jo ehtinyt huomaamaan, että tämä vauva tuntuu erilailla "omalta", kuin muiden läheisten lapset. Tätiys on alkanut hyvin luontevasti; esittelen vauvan kuvia kaikille vähänkään kiinnostuneille, vaikka ihan tavalliselle vauvalle se varmasti muiden silmiin näyttääkin!

Ystävät
Maanantaina vietettiin soluporukan (eli ystävien) kanssa pikkujouluja meillä. Oli mukavaa saada rakkaat naiset kylään höpöttelemään, saunomaan ja pitämään nyyttäreitä. Eilen juhlittiin työporukan pikkujouluja, mitkä olivat oikein kivat nekin. Jälleen syötiin hyvin ja ohjelma oli loistavaa! Mahtava jengi meillä.

Työ
Töiden kanssa on välillä (no, aika paljonkin) stressiä. Kuitenkin viikon päätteeksi sain hoidettua erään mieltäpainaneen ja mutkikkaan homman loppuun kunnialla. Muutenkin viime aikoina stressistä huolimatta olen saanut kokea, että olen hoitanut työni hyvin. Palkitsevaa! Työn uudet haasteet ja onnistumisen tunteet ovat saaneet taas nauttimaan hommasta ja olemaan kiitollinen unelmatyöstä.

Koti
Kotona on hommaa riittänyt. Mies oli taas viikon koulutuksessa, joten yksin hoidettavana kodin lämmitykseen vierähti iltaisin yllättävänkin paljon aikaa. Alkuiltaan venyneiden työpäivien päätteeksi pidin takoissa tulia, ja tein muita kotihommia. Lisäksi meillä on ollut projektina siirtää puita liiteriin.

Parisuhde
Tämä on ollut yksi viikon ajatusten aihe. Jotenkin asioita tulee mietittyä erilailla, kun toinen on poissa useita päiviä. Olen miettinyt, onko minulla ikävä juuri tiettyä ihmistä vai pelkästään seuraa? Mitä asioita yhteisessä arjessa kaipaan? Mitä odotan yhteiseltä ajalta? Sitten, kun toinen taas palaa kotiin, joutuu jälleen sopeutumaan. Pientä kriisiä nämä erossaolot minun mielessäni aiheuttavat. Molemmilla on erilaiset odotukset, kun esim. nyt kahden viikon tauon jälkeen vietetään vapaapäivää saman katon alla. Mies näyttää kaipaavan omaa aikaa, minä toivoisin huomiota ja apua kotihommiin. Mutta huomenna olen taas melkein koko päivän menossa, joten sen päivän ohjelma on jo valmiina.

Viikkoon on kuulunut siis kiirettä ja väsymystä, mutta myös tyytyväisyyttä ja iloa. Ensi viikolla saan pitää miniloman, kun olen vapaalla torstain ja perjantain, osaankohan rentoutua!