sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Edessä uusi vuosi

Joulu on takana päin, ja huomenna olisi taas palattava töihin. Tiedossa on kuitenkin vielä kaksi lyhyempää viikkoa, joten aivan täydellä teholla ei tarvitse vielä starttailla. Vaikka pidän joulusta ja sen valmisteluista, niin silti päädyin (taas) häseltämään pyhien läpi. Vasta nyt parin päivän ajan olo on ollut rentoutunut. Ihania ystäviä on käynyt kylässä, ja heidän kanssaan olisi voinut hyvin viettää aikaa kauemminkin.

Uuden vuoden alku tuntuu jotenkin epätodelliselta, ja toisaalta ei miltään. Elämä jatkuu niinkuin tähänkin asti, vaikkakin uuden vuoden kunniaksi voisi kehitellä itsellekin alun jostakin uudesta. Mielestäni kuitenkin joka päivä on mahdollisuus tehdä muutoksia ja virkistäviä suunnitelmia. Ajatus keväästä ja valosta kyllä piristää, niitä odotan innolla. Samalla toivoisi ajan menevän vähän hitaammin, koska vuodet tuntuvat rullaavan niin hirmuista kyytiä. Ehkä ajantaju on kadoksissa myös siksi, että syksy meni sairauslomalla makoillessa, ja joulukin tuli siitä syystä "yllättäen".

Uudelta vuodelta odotan ja toivon tämän vuotisten surujen ja ahdistusten jälkeen iloa, pientä vaihtelua työkuvioihin, hieman reissaamista, enemmän energiaa huolehtia tärkeistä ihmissuhteista ja sitä, että saisin taas kiinni elämästäni ja itsestäni. Nyt vasta alan ymmärtää, kuinka raskas tämä vuosi on ollut, ja miten uuvuksissa olen välillä ollut. Vastassa on varmasti vielä vaikeiden kokemusten käsittelyä, mutta en haluaisi jäädä ikävien tunteiden alle, vaan ennemmin oppia ja ja kasvaa niiden myötä.

Valon pilkahduksia päiviinne!


lauantai 21. joulukuuta 2013

Joulua

1. Parasta joulussa?
Odotus! Ja merkitys.

2. Joulumusiikkisi?
Perinteiset joululaulut kuunneltuina vähän kyllästyttää. Uudet versiot piristävät!


3. Tykkäätkö katsella jouluelokuvia? Millaisia?
Rakkautta vain :)

4. Jouluherkkusi?
Suklaa! Mutta se ei rajoitu pelkästään jouluun ;)

5. Mitä ehdottomasti pitää olla jouluaterialla?
Perinteiden mukaan laatikot ja kinkku, mutta pärjäisin esim. kalalla, hyvällä salaatilla ja juustoilla.

6. Koska joulukoristeet pääsevät kotiasi koristamaan?
Vuodesta riippuen. Mielellään laitan koristeita hyvissä ajoin ja pikkuhiljaa, niin niistä saa nauttia pidempään. Joulun jälkeen koristeet tulee otettua aika pian pois.


7. Joulu kotona vai jossain muualla?
Kotona <3

8. Itse tehdyt lahjat vai kaupasta ostetut? Vai molempia?
Molempia!

9. Laitatko ulkovaloja pimeyttä valaisemaan?
Kyllä, ehdottomasti. Tykkään eniten lämpimän valkoisista valoista.

10. Joulu oman perheen kanssa vai isommalla porukalla?
Oman perheen mukaanlukien lähisuku.


11. Onko sinulla jokin joululahjatoive?
En ole tehnyt ääneen kummoisia toivomuksia, mutta parasta olisi jos lähimmät olisivat lukeneet rivien välistä, mitä kaipaan :)

12. Paras saamasi joululahja?
Lämmöllä annetut lahjat. Rahallisella arvolla ei välttämättä ole niin merkitystä, mutta lahjakortit on aina hyviä!

13. Kamalin saamasi joululahja?
Varmaankin lapsuudessa Disney-aiheiset pikkutyttöjen alusvaatteet, vaikka olin olevinaan jo isompi :D

14. Kuvaile unelmien joulusi?
Rauhallinen, leppoisa tunnelma, rakkaat ihmiset ja eläimet, hyvät ruuat ja herkut.


15. Mikä on ärsyttävin joululaulu?
En tykkää liian surullisista joululauluista, vaikka ei ne varsinaisesti ärsyttäviä ole. Ärsyttävin on Sika.

16. Oletko jo tehnyt jouluvalmisteluja tälle vuodelle? Mitä?
Aika paljonkin :) Suurin osa lahjoista ostettu/tehty ja paketoitu, koti siivottu ja koristeltu, porkkanalaatikot tehty ja perunat imeltymässä, kuusi hätäisesti valikoitu pihamaalta...

17. Paras joulujuoma?
Omppulimppari!

18. Oikea kuusi, tekokuusi vai ei kuusta ollenkaan?
Oikea

19. Käykö teillä joulupukki?
Ei :D Voi olla, että pian on veljenpojalle pukkikin järjestettävä.

20. Paras joulumuistosi lapsuudestasi?
Jouluperinteet ja se, kun halusin nukkua tuoksuvan kuusen juurella jouluvalojen loisteessa.

21. Laittaudutko aattona hienoksi vai hölläiletkö koko päivän yöpuvussa?
Vähän siltä väliltä.

22. Peruna-, porkkana, bataatti- vai lanttulaatikko?
Kaikkia vähäsen

23. Paras joulusuklaa?
Fazerin ja Maraboun konvehdit

24. Joulutortut vai piparit?
Joulutortut itsetehdystä taikinasta.



PS. Tämä oli haaste, jonka saa napata omaan blogiin :)

perjantai 6. joulukuuta 2013

Baileys-suklaajuustokakku

Tässä versioni reseptistä, johon on yhdistetty kahden erilaisen kakun ohjeet. Eli




Baileys-suklaajuustokakku

180g keksejä (esim dominot tai kaurakeksit)
75g voita/margariinia

4 liivatelehteä
2,5dl vispikermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
3 valkuaista
150g tummaa suklaata
1 1/2dl Baileysia




Murenna keksit esim laittamalla ne pakastepussiin ja kaulimalla pussin päältä. Sulata rasva ja sekoita keksimuruihin. Leikkaa irtopohjavuoan pohjan ja reunojen väliin leivinpaperi, ja voitele vuoan reunat. Painele keksi-rasvaseos vuoan pohjalle.




Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä, ja sillä aikaa valmista täyte. Vaahdota vispikerma, ja vatkaa sen sekaan tuorejuusto. Vaahdota myös valkuaiset ja sekoita kerma-tuorejuusto vaahdon joukkoon. Sulata suklaa esim mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoitellen. Lisää suklaa vaahdon joukkoon. 







Kuumenna Baileys kiehuvaksi kattilassa, ja sulata liotetut liivatteet kuumaan nesteeseen. Kaada Baileys liivatteineen ohuena nauhana sekä huolellisesti sekoittaen täytteeseen. Itse annoin Baileysin jäähtyä hieman, mutta silloin täytyy olla tarkkana, ettei liivate ehdi jähmettyä paakuiksi. Kaada seos vuokaan pohjan päälle, ja hyydytä muutama tunti tai seuraavaan päivään. Rouhi päälle suklaata :)




Hyvää Itsenäisyyspäivää!!


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Ihana viikonloppu

Olin viime viikon töissä, ja sen jälkeen perjantaikin tuntui taas perjantailta... Työviikko ei ollut kovinkaan raskas, mutta kahden kuukauden sairausloman jälkeen pelkkä ajatustyö otti voimille. Pääsin aloittamaan viikonloppua perjantaina jo hyvissäajoin, ja tulin kaupan kautta kotiin. Kotona puhuin ystävän kanssa puhelimessa kaikessa rauhassa, ja oli ihanaa jo siinä hetkessä päästä vapaan viikonlopun tunnelmaan (ei ole minulle itsestäänselvyys...). Illalla leivoin miehelle juustokakun kiitokseksi hyvästä huolenpidosta saikun aikana, laitan tännekin reseptin kuvineen. Muuta en leppoisasta illasta muistakaan, taisin katsoa telkkaria ja nukkua hyvin.

Lauantaina heräiltiin rauhallisesti, katsottiin ruokaohjelmia ja maisteltiin aamukahvilla kakkua. Mies lähti koirien kanssa pihahommiin, ja minä jäin siivoamaan. Huh, tulikin sitten siivottua tosissaan! Olen hurjan kiitollinen ja iloinen saikun aikana saadusta siivousavusta, mutta oli silti mahtavaa päästä itse imuroimaan, luuttuamaan ja järjestelemään. Joku kieroutunut nautinto siinä on, kun saa imuriin pitkään lojuneet kissankarvat ja kuolleet kärpäset ;) Siivosin siis pitkän kaavan mukaan, ja virittelin lisää jouluvaloja sisälle. Huhkimisen jälkeen syötiin, katsottiin elokuvaa ja askartelin joulukoristeita. Illalla luin kirjaa, käytiin saunassa, ja katsottiin taas elokuvaa. Onnistunut lauantai siis!

Tänään olen siivoillut ulkoeteistä, ulkoillut koirien kanssa, lueskellut ja pessyt pyykkiä. Olen nauttinut pikkupakkasesta ja lumesta, ei rapaisia tassunjälkiä tänään... Äsken oivalsin, että on mahdottoman hyvä olla. Tänä viikonloppuna olen päässyt elämään "normaalisti", melkein kuin ennen sairauslomaa. Esimerkiksi ulkona koiria kuvatessa pystyin huoletta menemään kameran kanssa kyykkyyn, olen uskaltanut kantaa imurin yläkertaan, olen voinut pyyhkiä lattiat sängyn alta, olen köllötellyt kivuttomien unien jälkeen sängyllä kyljellään sekä tehnyt jo huomaamattanikin paljon asioita, joihin en pari viikkoa sitten kyennyt. IHANAA! Kaiken lisäksi rauhallinen joulu lähestyy, töihin on ollut mukava palata kiireettömämmän aikataulun sekä uusien ideoiden pariin, kotona on tunnelmallista ja mukavaa rakkaiden karvaisten sekä yhden hieman vähemmän karvaisen kanssa. Ei ole mitään syytä, miksi viikonlopun ihanat asiat eivät voisi olla piristämässä myös arkea.








perjantai 8. marraskuuta 2013

Sisustuspulmia!

Olen tehnyt itsestäni havainnon, että vaikka olen esteettinen ja luova ihminen, en osaa hyödyntää näitä ominaisuuksiani kotonani. Olen periaatteessa kiinnostunut sisustamisesta, mutta kotona en ole maalannut yhtäkään seinää tai ideoinut mitään tavallisesta poikkeavaa. Tässä talossa olemme asuneet kaksi vuotta, mutta silti on paljon keskeneräisiä asioita, eikä koti ole vieläkään aivan "oman näköinen". Toivoisin lisää kodikkuutta ja tunnelmaa.

Kodissamme on valkoiset seinät ja tummat lattiat. Rakastan näitä lattioita, vaikka koirat ja kissat ovatkin jo sutineet sitä naarmuille, ja hiekkaiset tassunjäljet näkyvät heti. Seinien maalausta olen mietiskellyt jo muutosta lähtien, mutta en osaa hahmottaa, mitkä seinät kannattaisi maalata. Talo on vanha, ja väliseiniä on purettu paljon, joten avonaisesta tilasta pitäisi osata valita oikeat kohdat maalattavaksi, jotta halutunlainen tunnelma löytyisi. Tummalle lattialle sopivat kauniisti vaaleat matot, mutta nyt olen alkanut kaivata enemmän väriä. Lisäksi vaaleilla matoilla ne kuraiset tassunjäljet näkyvät erityisen hyvin...

Väriä olen tuonut kotiin verhoilla ja tauluilla. Minulla on muutamia rakkaita verhoja, joita vaihtelen vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan. Keittiössä värimaailmaa on mietittävä tarkemmin, koska tummaa sävyä lattian lisäksi tuovat myös iso harmaa leivinuuni sekä harmaat kaapistot ja välitila. Keittiössä olen käyttänyt verhoissa talvisin tummaa viininpunaista, kesäisin oliivinvihreää sekä tällä hetkellä tummaa petroolinsinistä. Joistakin asioista minulla on myös päähänpinttymiä, esim. en halua käyttää keittiössä tavallisia kappaverhoja, vaikka ikkunoiden alla on pöytätasot. En vain pidä rypytetyistä kapoista, ja pelkään mummomaista tunnelmaa. Olen ommellut keittiön verhot kappakankaista, ja osa niistä on suoria sekä osa purjerenkailla ripustettavia. Toivoisin keittiöön laskosverhoja, mutta en ole löytänyt ikkunoiden levyisiä mistään. Ompelemalla nekin tietysti saisin, jos uskaltaisin tarttua hommaan ;)

Tässä pohdiskeltuani olen huomannut, että minua häiritsee edelleen entisiltä asukkailta jääneet valaisimet ja muut roinat. Ehkä vieläkin arkailen rohkeampaa heittäytymistä sisustamiseen, koska en vieläkään ymmärrä, että talo on täysin meidän (okei, vähän myös pankin). Mieheni haluaa varmasti sanoa mielipiteensä myös sisustuksen suhteen, mutta ei ole innokas tekemään extra-projekteja, joten käytännössä minulla on vapaat kädet. Tyylimme on hyvin samanlainen, emme pidä hirmuisesta tavaranpaljoudesta, mutta haluamme kodin olevan tunnelmaltaan lämmin ja rento.

Yksi iso mielikuvituksen vapaata lentoa estävä tekijä on raha. Haluaisin tehdä hieman muutoksia vessaan, mutta siihen uppoaisi usempi satanen. Olen myös näiden kahden vuoden ajan halunnut vaihtaa kaappien vetimet, mutta vetimiä tarvittaisiin kymmeniä, joten sekin on jäänyt suunnittelun asteelle. Haluaisin oppia sisustamaan luovasti niin, ettei rahaa välttämättä kovin paljoa tarvittaisikaan.

Sisustajat, herääkö teille ajatuksia tai olisiko vinkkiä värimaailman piristämiseksi? Vallitsevat värit ovat siis valkoinen, harmaa ja tumma puu, joille kaipaisin virkistävää seuraa. Millainen tehostesävy voisi sopia joihinkin seiniin, ja kuinka voisin yhdistellä värejä rohkeammin?



lauantai 2. marraskuuta 2013

Purkaus

Sairauslomaan ja itse tapaturmaan on liittynyt paljon ajatuksia ja tunteita, joita en ole osannut sanoittaa. Eilen huomasin pahoittavani mieleni, kun läheinen ihminen kommentoi putoamistani sekä ratsastustaitojani. Huomasin, että olen ollut välillä suorastaan häpeissäni tapahtuneesta ja miettinyt, ajattelevatko ystävät ja tuttavat minun olevan huono ratsastaja. Tiedän, että hyvätkin ratsastajat saattavat joskus pudota. Tiedän myös sen, että tapaturmani tilanne oli haasteellinen ratsastajalle, ja alas olisi voinut muksahtaa kuka tahansa muukin. Ehkä joku kokeneempi olisi pysynyt selässä, ehkä ei. Ja ehkä joku toinen olisi pudonnut sellaisissa tilanteissa, joissa itse olen pysynyt kyydissä. 

Olen ratsastanut säännöllisesti reilun vuoden verran, ja sinä aikana on sattunut montakin kommellusta, joista on selvitty säikähdyksellä. Olen huomannut kesken vauhdin, että toinen puoli suitsista on irronnut kuolaimesta, kadottanut laukassa jalkani jalustimesta sekä pariinkin otteeseen hypännyt nopeasti pois piehtaroimaan aikovan hevosen selästä. Lisäksi olen ratsastanut ilman satulaa monenmonta kertaa, ja pysynyt selässä hyvin. Puhumattakaan niistä tyhmänrohkeista tilanteista, joita ystäväni kanssa kohtasimme lapsuudessa... 

Olen saanut myös paljon kommentteja ilman satulaa ratsastamisesta. Näitä kommentteja ovat antaneet nimenomaan ihmiset, jotka eivät itse lajia harrasta tai välttämättä ymmärrä. Olen yrittänyt selittää, kuinka siinä opetellaan tasapainoa ja avuja, mutta selitykset eivät tunnu vakuuttavan kaikkia. Ratsastus on urheilulaji, jossa on mukana vauhti sekä isoja eläimiä. Kuinka se voisi olla riskitöntä? Pidän hevosten seurasta ilman ratsastustakin, mutta jos haluaa kehittyä, niin ei voi köpötellä kenttää ympäri turvallisesti söpöllä pullaponilla. Turhia riskejä en kannata, mutta joskus vain vahinkoja sattuu. Välillä vahingot ovat pienempiä ja välillä jopa traagisia. Minun kohdallani kävi nyt näin, ja sen mukaan on tällä hetkellä elettävä.

Toivoisin, ettei kukaan arvioisi taitojani tämän vahingon perusteella, mutta tietenkin ympärillä on ihmisiä, jotka eivät tiedä harrastuksestani tai olleet seuraamassa, että olen siinä jo kehittynytkin. Toivoisin myös, ettei tapaturma saisi minua pelkäämään turhia asioita vaan suhtautumaan tarkemmin ja kriittisemmin riskialttiisiin tilanteisiin.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Kiitoksen aiheita

Joka päivä on aihetta olla jostakin kiitollinen. Tänään olen erityisen kiitollinen siitä, että...

... aurinko pilkistelee
... oloni on ollut muutaman päivän ajan jo paljon parempi
... tänään ei ole vieläkään tarvinnut ottaa särkylääkettä
... luonani kävi ihana vieras, jonka kanssa oli mielenkiintoiset keskustelut
... mieli on levollinen ja rauhallinen
... pystyn tekemään hieman kotitöitä, mutta niitä voi tehdä ilolla eikä pakolla
... olen piirtänyt ja soittanut pianoa pitkästä aikaa
... pystyn seisomaan ilman kyynärsauvoja niin, että olen voinut harjoitella koirien kanssa
... tulevaisuus tuntuu mielenkiintoiselta...
... mutta pystyn rauhoittumaan tähän hetkeen

Kaikesta tästä ja paljon muustakin, kiitän Häntä, joka antaa voimani ja iloni <3











maanantai 28. lokakuuta 2013

Saikulla

Mitä saadaan, kun laitetaan pahimman luokan suorittaja, hivenen kontrollifriikki, sopivasti uuvahtanut ihminen makaamaan viideksi viikoksi kotiin? Lopputuloksen voitte tulla katsomaan täältä! Aika on mennyt yllättävän nopeasti, mutta viikonloppuna iski turhautuminen. Liikkumista ei jaksaisi enää kivustakaan huolimatta varoa, kotona alkaa olla tylsää, varsinkin kun ei voi puuhailla normaaliin tapaan. Itseasiassa tuntuu, ettei enää edes muista, mikä on "normaalia". Sairauslomaa on vielä ainakin kolme viikkoa, ja palautuvat energiavarastot pitäisi saada tyhjennettyä johonkin. Nautin kyllä kodin rauhasta, neulomisesta ja aamupäivän hömppäohjelmista kaatosateeseen lähetemisen sijaan. Kaipuu on kuitenkin kova ulos kävelemään, salille ja jumppaan sekä ratsastamaan. Eilen kävin kyynärsauvojen kanssa sentään postilaatikolla eli n.400m hankalaa kävelyä. Kyllähän tämä tästä, mutta juuri nyt siihen on vaikeaa uskoa. Tänään meinasin siivoilla, vaikka se saattaakin illemmalla kostautua.

Tylsistymisen astetta voi kuvata myös tämä tempaus: tässä se tulee.. Saikkupäivän asu!




Asun tärkeät osat:
- pehmeät, mukavat ja joustavat housut (olen siis elänyt nämä viikot legginsseissä ja lököhousuissa)
- toppi tms, jolla voi olla jos alkaa sisällä möllöttäminen hiostamaan
- pitkähihainen paita, jos alkaa makoilu paleltamaan
- lämpimät ihanat ystävältä saadut sukat <3

Lisäksi:
- likaiset, harjaamattomat hiukset kiinni
- meikitön naama
- asusteeksi hieno heijastimella varustettu Kys:n kyynärsauva, mielellään kaksin kappalein!


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Täällä ollaan!

Neljättä saikkuviikkoa viedään. Ensi torstaina on lääkäriaika, ja vähän jo jännittää, mitä siellä tapahtuu. Viime viikonloppuna päättyi jalan varauskielto, ja olenkin varovaisesti kävellyt keskiviikosta lähtien. Kävely on hidasta ja tekee kipeää, mutta helpottaa kummasti tätä olemista. Vihdoinkin pystyn kantamaan käsissäni jotakin! Itselle tietysti lepääminen on nyt haastavampaa, kun olisi puuhaa ja parempi mahdollisuus tehdä kaikenlaista. Kipu kuitenkin edelleen kertoo, milloin on aika rauhoittua.

Tänään uskaltauduin lumesta huolimatta pihalle istumaan. Otin kameran mukaan ja nautin raikkaasta ilmasta sekä auringosta. Ajatuksia on mielessä monenkinlaisia, mutta en ole jaksanut niitä kasata tekstiksi asti. Palataan!



tiistai 8. lokakuuta 2013

Makoilijan mietteitä

Terveisiä täältä sängynpohjalta! Eilinen päivä meni pötkötellessä, ja tänään kävivät minua piristämässä äiti ja veljenpoika. Vaikka välillä kaipaa lepoa ja rauhaa, niin nyt on alkanut huomaamaan, että yksinolo kuitenkin vähän masentaa. Silloin tulee enemmän nukuttua ja katsottua telkkaria yms, mikä tässä tilanteessa on tietysti ihan suotavaakin. Mutta mieltä piristää ihan erilailla, kun välillä käy rakkaita ihmisiä, ja saa itsekin muuta ajateltavaa. Loppuviikolle on tiedossa kahdet ihanat "vieraat", ja ensi viikolla on tulossa läheisimpien työkavereiden tehotiimi käymään, aikovat kuulema siivota ja pistää kahvit pöytään :) Mahtavia ihmisiä! Vielä en itse ole kyläilykunnossa. En saa vielä kävellä, enkä tietysti pysty ajamaan autoakaan. Istua pystyn vähän aikaa, mutta kivun tullessa on helpompi mennä pitkälleen. Toivon todella, että pääsisin ensi viikolla kävelemään tuohon omalle pihalle. Nyt pitäisi vaan malttaa levätä ja kerätä voimia siihen, kaikki ajallaan.



Köllöttelijäkaverit



lauantai 5. lokakuuta 2013

Elämä on

Kaksi viikkoa sitten lähdin tavalliseen tapaan lauantain ratsastustunnille. Tunnilla mentiin ilman satulaa, ja sain ratsastettavakseni ponin, jolla olen mennyt muutaman kerran aiemminkin. Muistelin, että ponin kanssa sai olla tarkkana, jotta se kulkisi suoraan, ja että oli käytökseltään vähän hassu. Tunti alkoi rauhallisesti ja tunnustellen, kuinka tässä selässä ilman satulaa istutaan, ja kuinka saada tarvittavat pidätteet läpi. Käynnistä siirryttiin lyhyille ravipätkille, ja sitten kokeiltiin myös laukkoja. Jännitin hieman laukkaamista, koska ponilla oli tapana kurvailla mutkat aika tiukoiksi. Sovittiin, että yritän pitää mutkat mahdollisimman loivina ja mennä ympyrän sijaan soikion mallista reittiä. Laukan nostaminen oli haastavaa, mutta pari kertaa sain sen onnistumaan. Viimeinen laukannosto meni ihan hyvin, mutta en saanut ponia pidettyä haluamallani reitillä. Askellajin taisin saada siirtymään raviksi, ja aloin ohjaamaan ponia takaisin haluamaani suuntaan. Poni oli kuitenkin eri mieltä siitä, minne mennään. Se teki jonkinlaisen äkkiliikkeen, ja tasapainoni horjahti. Ehdin tajuta, että nyt putoan, ja ettei putoaminen ole kovin hallittu. Matka maahan ei ollut pitkä, mutta pudotessani tajusin osuvani suoraan selälleni. Kuulin koko ajan äänet ympärilläni, kun muita ratsastajia huudettiin siirtymään käyntiin, ja kentänlaidalla odottavia tyttöjä pyydettiin ottamaan poni kiinni.

Tömähdyksen jälkeen tunsin alaselässäni kipua, jollaista en ole aiemmin kokenut. Oikea jalkani oli tunnoton, ja yritin varovasti liikuttaa sitä. Hiekkakentällä maatessani mietin, kuinka tässä tilanteessa pitäisi oikeaoppisesti toimia; saanko liikkua vai pitäisikö maata jossakin tietyssä asennossa. Lisäksi harmittelin mielessäni sitä, etten taida pystyä saunomaan illalla saapuvien vieraiden kanssa. Sain liikutettua hieman jalkaani, jota alkoi pistellä hurjasti. Pistelyn jäljeen tunsin, kuinka veri alkoi kiertää jalassani. Minua kannustettiin nousemaan istumaan, mutta yrittäessäni meinasin pyörtyä. Lopulta pääsin istumaan, mutta seisominen tuntui mahdottomalta. Sain tuolin, johon avustettuna istuin. Jos vain yritinkin nousta tuolista, silmissäni sumeni. Istuessani oloni helpottui, ja raitis ilma auttoi pyörrytyksen tunteeseen. Kipu oli kuitenkin koko ajan kova, enkä tiennyt pystyisinkö ajamaan itse autolla kotiin. Onneksi paikalle saapui sattumalta lääkäri, joka tunnusteli varovasti selkääni ja kyseli voinnistani. Minut jouduttiin kantamaan autolle, ja sain kyydin kotiin. Soitin miehelleni ja kerroin, mitä oli tapahtunut, ja että joudumme lähtemään samantien päivystykseen.

Yhden aikaan päivällä lähdimme ajamaan kohti päivystystä. Sain autossa vaihdettua itselleni kengät ja laitettua takin päälle, muuten istuin tuskissani ja yritin pitää itseäni käsien varassa, koska alaselkäni oli hurjan kipeä. Päivystyksen pihassa mieheni nosti minut autosta suoraan pyörätuoliin, koska en voinut kävellä askeltakaan. Jäin hetkeksi jonottamaan yksin ilmoittautumiseen pääsyä, kun mieheni vei auton parkkiin. Odotellessani mietin, osaanko liikkua pyörätuolilla, jos vuoroni tuleekin pian. Mieheni ehti kuitenkin takaisin ennen ilmoittautumiseen pääsyä. Lääkärille pääsyä odotimme noin neljä tuntia. Aloin viestitellä tapahtuneesta äidille ja vieraille, joiden piti tulla illemmalla käymään. Harmittelin, etten ehdi leipomaan vieraita varten, mutta toivoin, että he tulisivat kuitenkin käymään. Tuntien kuluessa kyläily oli kuitenkin pakko perua. Itse arvelin, että ehkä putoaminen aiheutti vain kolauksen ja hermojen tärähdyksen.

Vihdoin pääsimme lääkärille. Lääkäri pyysi minua nousemaan seisomaan, ja itsekin yllätyin, kuinka hyvin se onnistui. Lääkäri kehoitti minua kävelemään tutkimusta varten pedille, mutta kun yritin, kipu iski todella voimakkaana. Lääkärikin taisi yllättyä kipuani, ja laittoi minut röntgeniin. Lisäksi hän kertoi vuoron olevan juuri vaihtumassa. Kuvaukseen mennessäni jouduin selittämään röntgenhoitajalle, miksi en itse pääse kävelemään pyörätuolista kuvausalustalle. Hoitaja kyseli, kuinka olin päässyt pyörätuoliin asti, eikä tuntunut ymmärtävän kipujani. Kuvat otettiin, ja jälleen mentiin odottamaan lääkärille pääsyä. Uusi lääkäri tuli sanomaan, että veri- ja virtsakokeet olisivat vielä tarpeen, joten suuntasimme labraan. Labrassa oli mukava ja ymmärtäväinen hoitaja. Naureskelimme, että kohta olemme mieheni kanssa molemmat pyörätuolissa, koska mies ei kestä seurata verikokeiden ottamista. Kokeiden tuloksia odottelimme tunnin.

Lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, ja katseli röntgenkuviani. Hän ihmetteli selässä näkyvää reilua mutkaa ja oli siitä huolissaan. Kerroin tietäväni, että minulla on jonkinlainen skolioosi, mutta ettei sitä ole koskaan aiemmin tutkittu tai kuvattu. Lääkäri laittoi meidät kuitenkin eteenpäin kirurgian päivystykseen ja viipalekuviin. Kirurgian päivystyksessa sain petipaikan, ja seurasi jälleen odottelua. Hoitaja kävi luonamme, ja minut haettiin pedillä viipalekuviin. Tällä kertaa röntgenissä minut siirrettiin pedistä suoraan alustalle patjan avulla.

Kirurgian päivystyksessä oli reipas ja mukava lääkäri, joka tuli kertomaan kuvien tuloksia. Kysyin, saanko sairauslomaa, koska en luultavasti pysty vielä maanantaina ajamaan autoa. Ajattelin, että viikon sairausloma olisi aika pitkä. Katsoimme mieheni kanssa hämmästyneinä toisiamme, kun lääkäri totesi sairausloman kestävän 6-8 viikkoa. Lääkäri kertoi, että häntäluussani on murtuma. Myöhemmin tarkentui, että murtuma on ristiluussa, häntäluuta ylempänä. Murtuma on oikealla puolella, lähellä hermoja. Tästä syystä oikean puolimmainen jalka reagoi putoamiseen samoin, kuin esimerkiksi kyynärpään hermon kolahtaessa johonkin. Lääkäri olisi halunnut minun jäävän sairaalaan yöksi, mutta minä halusin mieluummin kotiin. Sain mukaani kyynärsauvat, ja kotona olimme yhdentoista aikaan illalla.

Jalkani on alkanut vaivaamaan enemmän, ja siihen on tullut ikävää hermosärkyä. Olen käynyt sen vuoksi lääkärissä, koska jalassa oli tunnonpuutoksia ja värivaihtelua. Lääkäri totesi S1-hermojuuren olevan vaurioitunut, mikä aiheuttaa tunnottomuutta pikkuvarpaassa ja jalan ulkosyrjällä, pohjelihaksen kiristystä sekä suonenvedon kaltaista tunnetta. Voi olla, että hermo on kudosvaurion aiheuttaman turvotuksen vuoksi puristuksissa ja palautuu normaaliksi, aika näyttää. Nyt vielä kuulostelen hermosärkyjä ja toivon, että ne loppuvat. Päivystykseen ei huvittaisi mennä vain "näyttämään" jotakin paikkaa, koska siellä kuitekin vierähtää useampikin tunti.

Täällä siis saikkua vietellään. Jalalla on vielä viikon verran varauskieltoa jäljellä, joten liikun sauvoilla ja makoilen aloillani mahdollisimman paljon. Liikkuminen on parantunut jo sen verran, että voin olla hetkisen kyljellään tai mahallaan, joskin asennon vaihtaminen on hankalaa. Istualtaan en pysty kauaa olemaan, joten tämä läppärin käsittelykin on vaikeaa. Kaksi viikkoa makoilua on takana, ja kyllähän se alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään. Olo on ollut kaikinpuolin uupunut, joten ei ole ollut voimiakaan haikailla muita puuhia. Jospa tämä kyllästyminen kertoisi siitä, että voimat ovat alkaneet palautumaan...

Monet ovat ihmetelleet ilman satulaa ratsastamista sekä sitä, että aion vielä ratsastaa. Monet ovat myös surkutelleet tilannettani ja kauhistelleet kipuja, jotka ehkä palaavat toipumisenkin jälkeen. Itse en kadu ilman satulaa ratsastamista, enkä ajattele, että se olisi syy tapahtumiin. Tiedän, että onnettomuuksia ja tapaturmia vain välillä tapahtuu, ja tällä kertaa minulle. Harmittaa, että se tapahtui ratsastaessa, koska en haluaisi siihen liittyvän jatkossakaan minkäänlaisia pelkoja. Aion kuitenkin palata hevosen selkään, kunhan olen kunnolla toipunut. Uskon, että pakkolevolla on syynsä. Ehkä olisin ilman varjelusta nyt pysyvästi pyörätuolissa, tai ehkä olisin uupunut täysin, jos olisin ollut syksyn normaalisti töissä.

Nyt odotan eniten ulkoilua syyssäässä, leipomista ja siivoamista, koirien kanssa touhuamista sekä sitä, että voisi maata muussakin asennossa kuin selällään. Toivon, että pääsen jumppaamaan jalkaani pian, ja että voisin kävellä ensi viikonloppuna varovaisia askelia. Pitkään sairauslomaan, tekemättömyyteen, avun pyytämiseen ja saamiseen sekä muutenkin koko tilanteeseen liittyy paljon ajatuksissa pyöriviä asioita. Kirjoittaminen tekee varmasti hyvää, kunhan sen toteuttamiseen saa kerättyä tarpeeksi voimia. Kuvia en tällä hetkellä pysty ottamaan, jospa siihen tulisi pian mahdollisuus.

Tässä taas yksi muistutus siitä, että arki on arvokasta ja koskaan ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu!


perjantai 20. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kuukausi ilman pillereitä

...on melkein takana. Jännityksellä odotamme, kuuluuko naistenpäiviä ajallaan :) Mutta kokonaisuudessaan pillereiden lopettaminen on ollut todella hyvä päätös, enkä kadu sitä ollenkaan. Olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti kevyempi. Epämääräisiä ahdistuksia tai turhia hermojen menetyksiä ei ole enää ollut, vaan mieli on tuntunut tasaisemmalta ja iloisemmalta. Naurankin enemmän! Uskon muutosten johtuvan hormoneista, koska elämäntilanne ei ole muuten muuttunut. Kesään verrattuna on päinvastoin ollut enemmän stressiä ja huolia, mutta silti yleisolotila on vaan parempi. Ja isona asiana koen myös sen, että romantiikka on lisääntynyt :)

Nyt vietän rauhallista ja ansaittua kotiviikonloppua, jonka sain aloitella jo hyvissä ajoin tänään perjantaina. Tein vain pari tuntia kirjallisia töitä, ja käytin koirat lääkärillä. Huomenna on tulossa vieraita, joten suunnitelmissa on siivousta ja leipomista. Huomenna pääsen myös ratsastustunnille. Mikäpä tässä rentoillessa!

Mitäs sinne kuuluu?




lauantai 7. syyskuuta 2013

Omantunnon asioita

Ihana, rauhallinen kotiaamu! Työtunteja kertyi viikolle yli 45, joten vapaa viikonloppu on todella tarpeen. Sai heräillä omaan tahtiin, ja päivän ohjelmassa on ratsastustunti, lenkkeilyä sekä siivoilua sitten kun siltä tuntuu. Aurinkoisesta aamupäivästä ja leppoisasta viikonlopusta huolimatta pieni huoli jäytää mieltä. Minulle sattui epähuomiossa vahinko, jota en ole vielä saanut selvitettyä. Se vaivaa, ja olen miettinyt tässä loppuviikon aikana paljon sitä, kuinka asian hoitaisin. Vahinko ei ole suurensuuri eikä siitä ole haittaa kenenkään hyvinvoinnille, mutta kuitenkin oma töppäykseni varmasti vastapuolta harmittaa (kuten minuakin, tosi paljon).

Tilanne jäi arkipäivien aikana ajanpuutteen ja käytännön asioiden vuoksi selvittämättä. Minulla olisi mahdollisuus unohtaa koko asia ja antaa ongelman mennä jonkun muun piikkiin, luultavasti juttu ei selviäisi koskaan, ja kaikki olisi lopulta ok. Asian myöntämällä voin aiheuttaa hankaluuksia itselleni, ja pahimmassa tapauksessa vastapuoli kohtelee minua epärehellisesti. Olen siis joutunut pohtimaan, mikä on puhtaan omantunnon hinta. Haluanko kantaa vastuuni, vaikka se olisikin hankalaa, ja vaikka asian voisi jättää itsekkäästi taakseen? Ehkä tämä vahinko olikin muistutus minulle omasta arvomaailmastani, ja tilanne onkin risteys, jossa päätän, mihin suuntaan kuljen. Tulin siihen lopputulokseen, että haluan edelleen elää arvojeni mukaisesti ja tehdä niin kuin toivoisin että minullekin tehtäisiin, eli olla rehellinen. Vaikka se tarkoittaisi nöyrtymistä, noloja hetkiä ja rahallisiakin vaikeuksia. Jännityksellä odotan, kuinka tilanne ratkeaa. Pitäkäähän peukkuja!


lauantai 31. elokuuta 2013

Kaivattu keveys!

Uskomatonta. Huomenna tulee täyteen viikko ilman pillereitä. Menin tänä aamuna pitkästä aikaa puntarille, ja odotin samaa lukemaa, josta olen ollut ihmeissäni ja ahdistunutkin puolen vuoden ajan. Yllätys oli suuri, kun lukeman mukaan painoa on yhden pillerittömän viikon aikana pudonnut 3kg !! En ole viikon aikana seuraillut syömisiäni sen enempää kuin muulloinkaan, enkä ole pahemmin ehtinyt/jaksanut urheilla rankan työviikon vuoksi. Veikkaan, että kilot ovat lähteneet nesteiden muodossa, ja epämääräinen turvotus onkin helpottanut. Tämä ei tietenkään kerro, millainen olo ja paino jää, kun hormonit ym tasaantuvat, mutta nyt olen todella iloinen, ja olo on kepeämpi kuin aikoihin :)


torstai 29. elokuuta 2013

Eroon e-pillereistä

Päätin viime viikonloppuna, että nyt loppui pillereiden napsiminen. Ja ennen kuin innostutte; vauvasuunnitelmista ei ole kyse! Olen harkinnut pillereiden lopettamista keväästä lähtien, kun aloin ihmetellä vetämätöntä oloani, outoa turvotusta, iho-oireita... Kävin lääkärissäkin, ja lääkärin vinkistä vaihdoin pillerit sellaisiin, joissa on ns.luonnonmukaisemmat hormonit. Vaihdoin siis Yasminet Zoelyyn. Vaihdos sujuikin näpsäkästi, mutta muutaman päivän jälkeen iski armoton päänsärky ja huimaus, joihin eivät lääkkeetkään tepsineet. Jatkoin kuitenkin Zoelyja, ja olo helpottui. 

Yksi Zoelyn yleisimmistä haittavaikutuksista on akne, ja ihon rasvoittuminen näkyi ja tuntui aika pian. Murrosiästä tuttuja pieniä finnejä ilmaantui otsaan ja nyt viime aikoina myös rintaan sekä päänahkaan. En osaa sanoa, onko ihon muutokset johtuneet enemmän Zoelyn aloittamisesta vai Yasminen lopettamisesta, koska Yasminessa on jotakin ihon kuntoa parantavaa ainetta. Zoelyjen kanssa olo oli ihan ok, joskin minulle ei tepsinyt ainakaan heti alkuun kuukautisia helpottava ja vähentävä vaikutus. Päinvastoin! Kuten ihon kanssa, myös kuukautiskivut saivat minut tuntemaan jälleen oloni 16-vuotiaaksi. Enpä muista, milloin olisin ollut viimeksi niin krampeissa menkkojen takia. Vaikka mieliala olikin Zoelyjen myötä hieman parempi ja virkeämpi, mietin kuitenkin, millaista olisi olla ilman ylimääräisiä hormoneita. Lueskelin asiasta tarinoita netistä, ja vaikka pillerit ovatkin ehkäisykeinona kätevät, päätin kokeilla, millainen olen oikeasti.

Tällä hetkellä olen siis ollut ilman nappejani viisi päivää. Pari päivää sitten alkoi taas tuttu päänsärky, joka kuitenkin onneksi helpottui normaaleilla särkylääkkeillä. Huimausta ei ollut samassa mittakaavassa, hyvä niin, koska muuten en olisi uskaltautunut edes töihin. Tänään olo on ollut erittäin hyvä, mieli on pitkästä työpäivästä huolimatta iloinen ja kevyt. Nestettä tuntuu jälleen irtoavan. Menkatkin alkoivat (liikaa infoa?), mutta kyseessä on kuitenkin pillereiden aiheuttama tyhjennys eikä oman hormonitoiminnan tuotos. Saa nähdä, milloin oma keho alkaa toimia niinkuin pitää...vai alkaako ollenkaan.

Ehkäisy on henkilökohtainen asia, ja itsekin mietin, haluanko tästä jakaa kokemuksiani tutuille/tuntemattomille. Päätin kuitenkin kertoa avoimesti, muuttuuko oloni päätöksen myötä, vai aloitanko sittenkin pillerit taas jossain vaiheessa uudestaan. Kommenttia ja kokemuksia otetaan vastaan!

PS. Valitettavasti ei nyt löydy aiheeseen liittyvää kuvaa ;)

lauantai 24. elokuuta 2013

Elämää loman jälkeen

Eli töihin on palattu. Pahoittelen blogin hiljaisuutta, aiheet on olleet jotenkin viime aikoina vähissä, samoin viitseliäisyys! Loman jälkeinen työviikko meni uskomattoman nopeasti. Lomalla löytynyt ihana rentous ylsi työpäiviin asti, ja mielestäni osasin ottaa itselleni paremmin vapaa-aikaa, vaikka hieman ylitöiksi menikin. Annoin itselleni armoa asioissa, joiden suhteen tein parhaani, mutta joita en toisten ihmisten toiminnasta johtuen saanut tehtyä loppuun. Itse hoitaisin mielelläni kaikki tekemättömät asiat kerralla pois alta, mutta jos tilanteen päähenkilö ei itse ryhdistäydy siihen osallistumaan, niin ei voi mitään. Puolesta ei voi kaikkea tehdä, koska työni ideana on ohjata nuorta opettelemaan mm. niiden asioiden hoitoa... Siinä välissä sitten tasapainoillaan!

Viikonloppu tosiaan koitti nopeasti. Ohjelmassa ei ole ollut ratsastustunnin lisäksi mitään aikataulutettua. Tämä päivä onkin mennyt ratsastuksen jälkeen rentoilun merkeissä. Kotona riittäisi kyllä puuhaa, kuten vaatehuoneen siivous, huvimajan järjestely, viikkosiivous, puusavotta yms, mutta eiköhän niihinkin ajallaan inspiraatiota löydy ;) Tänä iltana ajattelin vaihtaa verhoja syksyisimpiin ja viritellä kynttilälyhdyt ikkunoihin.

Mahtaakohan siellä ruudun toisellapuolella olla vielä lukijoita, ja olisiko teillä jotain toiveita aiheiden suhteen? Innostuin yhden lemppariblogini haasteesta, jota vielä hieman haudutan mielessäni. Ehkä iltateen voimin aloitan tekstiä menneiltä vuosilta!



Raikkaita tuulenvireitä ja auringon paistetta!

torstai 8. elokuuta 2013

Kesäprojekti

Vihdoinkin saan esitellä meidän tämän kesän projektin eli pihakeittiön ja pation! Hieman se on vielä kesken, pation reunoille laitetaan mursketta ja ympäristöä siistitään. Suunnitelmissa on ostaa patiolle myös aurinkovarjo, mutta sitä tuskin tänä kesänä enää tarvitaan.

Homma lähti liikkeelle touko-kesäkuun vaihteessa, jolloin alettiin pohtia, mitä keittiölle tehtäisiin. Entisten asukkaiden jäljiltä pihakeittiössä oli palvausuuni ja savustuspönttö, mutta ne olivat aika epäsiistissä kunnossa. Muutenkaan keittiö ja sen edusta ei miellyttänyt silmää... Siitä se ajatus sitten lähti. Keittiön sisukset purettiin.




Keittiön seinät maalattiin valkoisiksi, ja sitten saivat kyytiä myös keittiön edustalla olevat pensaat ja laatat. Keittiön edustalle valmisteltiin pation perustuksia.






Perustusten jälkeen päästiin rakentamaan patiota. Itse tosin huolehdin lähinnä kahvinkeitosta, kun miesväki vastasi rakennuspuuhista...


Keittiöön siirrettiin grilli sekä hankittiin hyllyjä ja muurikka. Ja tässäpä se on tämänhetkisessä tilassaan :)




perjantai 2. elokuuta 2013

Villasukkapäiviä ja mustaherukanlehtimehua

Ystävällä oli hyvä nimitys päivälle, jolloin saa tehdä, mitä huvittaa. Jos haluaa lähteä ihmistenilmoille niin siitä vaan, mutta jos haluaa viettää päivän kotona löllötellen, niin sekin on oikein sallittua. Kyseessä on villasukkapäivä, tai vielä tuttavallisemmin kalsaripäivä. Tällä viikolla noita päiviä on ollut useampikin, terkkuja vaan täältä pyjamahousulta. Loma on siis alkanut, ja sitä on vietetty pääosin kotona. Viikon suunnitelmiin on vaikuttanut myös koiran leikkuutus, joten toipilaan kanssa on ollut hyvä olla kotosalla.

Tämän päivän suurin saavutus on marjapuskissa rymyäminen ja mustaherukanlehtimehun puoliksi tekeminen. Mehu on niin helppo tehdä, ettei sitä voi oikein tekemiseksi sanoakaan. Ohjeen olen ottanut kotiliedeltä ja muokannut sopivaksi.




Mustaherukanlehtimehu:

2,5l siistejä mustaherukanlehtiä
2,5l kiehuvaa vettä
n. 30g sitruunahappoa
Sokeria maun mukaan

Lehdet huuhdellaan hyvin, ja niiden päälle kaadetaan kiehuva vesi sekä sitruunahappo. Mehun annetaan maustua joitain tunteja tai seuraavaan päivään. Sitten mehu siivilöidään ja pullotetaan. Mehun voi pakastaa. Itse tykkään sokeroida mehun laimennusvaiheessa, tämä on siis "tiivistettä".

Olin viime kesänä ostanut sitruunahappoa 100g pussin ja käyttänyt siitä osan. Nyt en tietenkään osannut avatusta pussista arvioida, paljonko sitä on käytetty, joten happoa meni mehuun näppituntumalla. Jospa osuis määrä suunnilleen kohdilleen!

Keräsin musta- ja punaviinimarjoja, joista olisi tarkoitus tehdä myös mehua. Punaviinimarjoja on niin paljon enemmän, että mehuun suunnittelin laittavani makeuttamaan myös ylivuotisia mansikoita pakkasesta. Mukavaa, kun on aikaa puuhastella kaikenlaista. Tosin juuri tänään mietin, miksi töihin lähtiessä mattojen pesu houkutteli, mutta nyt ei sitten yhtään :)




Lämpöisiä päiviä!

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Mä oon...

Mä en oo koskaan -haaste pyörii monessakin blogissa. Tekemättömien juttujen miettiminen tuntuu kuitenkin niin hankalalta, että taidan inspiraatiota odotellessa julkaista toisenlaisen version. En lupaa, että keksin 50 asiaa :D

Mä oon...

...ollut traktorin kyydissä.
...kiivennyt katolle.
...leikannut toisen ihmisen varpaankynsiä.
...kirkunut ötököiden takia.
...saanut tikkejä.
...ollut tähystyksessä.
...kävellyt ja puhunut unissani.
...seurustellut vain yhden ihmisen kanssa elämäni aikana.
...käynnistänyt auton starttiboosterilla.
...uinut koirien kanssa.

...lukenut Uuden Testamentin läpi.
...käyttänyt lankapuhelinta suurimman ajan elämästäni.
...tehnyt töitä yläaste-ikäisestä saakka.
...opiskellut saksaa viisi vuotta (enkä oppinut).
...matkustanut Itävallan läpi junalla.
...halunnut lapsena etsiväksi.
...ollut päivän "töissä" isän myymäläautossa ja syönyt siellä koko päivän palkan edestä.
...inhonnut lapsena hellettä (ja viettänyt päivät omassa huoneessani lukien).
...suunnitellut maalaavani tauluja myyntiin.
...tehnyt rikosilmoituksen.

...ollut kahdesti aktiossa eli lyhytaikaisessa lähetystyössä.
...laukannut hevosella ilman satulaa.
...leiponut parasta mustikkapiirakkaa.
...katsonut kokonaan Shield-sarjan.
...juossut karkuun varista.
...mennyt naimisiin maistraatissa.
...pitänyt edelleen rakkaimmat lapsuudenystävät.
...ja saanut myöhemmin muutaman kalliin ystävän lisää.
...pussannut vain yhtä miestä (romanttisessa mielessä :) )
...kaivanut kissanhiekkaa pois koiran nenästä (just äsken).

Nämä tällä erää, katsotaan tuleeko muuta mieleen ;)






lauantai 6. heinäkuuta 2013

Matkalla parempaan

Edellisessä postauksessa kirjoittelin hyvän olon etsinnästä. Tässäpä tämän päivän tilanne:

Ruokavalio...
on säilynyt kevyenä ja pitänyt sisällään paljon kasviksia. Proteiinia pitää välillä ihan hakemalla hakea, se meinaa herkästi jäädä vähemmälle. Unohdin ostaa viikonloppukarkit, mikä on aika iso juttu :D Saatiin perjantaina mansikat, joten niitä on nyt sitten popsittu ihan urakalla. En kuitenkaan ota paniikkia sokerin tai vehnän karttelusta, eilen paistettiin vieraille lettuja ja ihan hyvällä omallatunnolla maistelin niitä minäkin. Turha stressi on pahasta!

Liikunta...
on ollut mielestäni hyvin osana kulunutta viikkoa. Kävin salilla tekemässä käsitreeniä, koiran kanssa hölkällä, hullulla kahvakuulatunnilla sekä tänään ratsastamassa. Hassua, mutta olen alkanut löytää taas liikunnan iloa. Esim. kahvakuulatunti oli tiukka, mutta sain onnitella itseäni siitä, että kuitenkin selvisin, ja kunto on varmasti noussut. Rääkkitunneille tulee mentyä ihan vain siksi, että sen jälkeen on niin hyvä olo. Kunnon nousun huomaa myös ratsastustunnilla.

Kilpirauhasen toiminta...
on verikokeiden mukaan nyt parempi. t4v-arvo on edelleen matala, mutta oli noussut hieman edellisestä testistä. Pistää miettimään, voisiko e-pillereiden hormoneilla olla tähänkin vaikutusta!

E-pillerit...
ovat edelleen käytössä, mutta olo on ollut tasaisempi.

Psyykkinen vointi...
on ollut rennompi. Töitä on ollut vähemmän, ja ainakin tällä viikolla osasin nauttia ylimääräisestä vapaa-ajasta. Asiaan auttoi myös Maria Veitolan kolumni Trendissä. Maria kirjoitti siitä, kuinka unelma-ammatissaan tavoittelee täydellisyyttä. Kolumnissa kuvattiin hyvin sitä, mitä olen kokenut. Itsellä on niin kovat vaatimukset oman työn tavoitteiden saavuttamiseksi, ettei muista nauttia siitä, että tekee juuri sitä, mitä haluaa eniten maailmassa tehdä. Kun työtä tekee omalla persoonallaan ja sydämellään, sitä ei voi tehdä "löysin rantein". Oli huojennuttavaa, että tämä ilmiö on ihan yleinen.

Ei voi siis nimetä yhtä asiaa, mikä olisi parantanut oloani viime aikoina; kaikki vaikuttaa kaikkeen. Varmasti tasaisempaan mielialaan on johtanut kesä, liikunnasta saatu hyvä olo, sokerin vähentäminen, hormonit jne. Turvotuksen tunne on ennallaan, voisi olla viisasta jättää puntarin vilkuilu sikseen. Pääasia, että ollaan menossa oikeaan suuntaan!




sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Hyvän olon etsintää

Kerroin aiemmin, että oloni on ollut kevään aikana ja sen jälkeen raskas ja väsynyt. Oikeastaan vasta kesän alussa aloin tarkemmin ihmettelemään oloani ja sen syitä. Tajusin, että on tätä tainnut jatkua jo pidempäänkin... Hermojen kireyttä, uupumusta, turvotusta ja ahdistusta. Haluan uskoa, että tämän tiedostamalla olen jo menossa parempaa vointia kohti. Olen mielessäni listannut asiat, jotka ovat mahdollisesti tämän olotilan taustalla. Ehkä muutosta tarvitaan vain yhdessä näistä, ehkä useammassa.

- ruokavalio
- liikunta
- kilpirauhasen toiminta
- e-pillerit
- psyykkinen vointi

Ruokavaliota olenkin jo keväästä lähtien melkein huomaamattani alkanut korjailemaan. Syön mielelläni kevyesti ja kasvispainotteisesti, mutta tietoisesti olen vähentänyt esim. suklaan syöntiä. Liikunnan lisääntyessä olen myös alkanut miettimään enemmän proteiinin määrää, vaikka en jaksakaan kovin tarkkoja suunnitelmia ruokailuni suhteen tehdä. Nyt olisi vielä tarkoitus vähentää hiilareita ja lisätä proteiinia, mutta kuitenkin luontevalla ja itselle helpolla tavalla (kiitos kaverille ohjeistuksesta :) ) Sokeria yritän käyttää maltillisemmin, mutta haluan kuitenkin säilyttää rentouden ja vapauden myös siinä.

Liikuntaa olenkin jo lisännyt salijäsenyyden myötä. Käytännössä ehdin käymään salilla 1-3 kertaa viikossa. Nuo kerrat menevät yleensä joko kuntosalin puolella, body balancessa tai body pumpissa. Pump on vielä aika uusi tuttavuus, ja tuntuu kamalalle...mutta on kuitenkin niin kokonaisvaltaista ja tehokasta, että eiköhän se kuntokin siitä hiljalleen ala nousemaan. Lisäksi ratsastan kerran viikossa, ja lenkkeilen koirien kanssa. Koirat eivät oman kuntonsa vuoksi lenkkeilyä kaipaa, koska saavat enemmän liikuntaa vapaana juostessaan. Koulutusmielessä on kuitenkin viisasta käydä edes sillointällöin lenkillä. Laran kanssa kävellään, Heken kanssa hölkätään :)

Kilpirauhastestit on kertaalleen otettu, ja arvot olivat alarajoilla. Kävin viime viikolla uudestaan verikokeissa, ja tulokset tulevat ensi viikolla. Jospa niistä näkyisi, mihin suuntaan ollaan menossa. Toisaalta olisi helpottavaa, että kaikelle löytyisi yksi selitys, mutta toisaalta elinikäinen lääkkeiden napsiminen ja annostuksen säätäminen ei houkuttele.

E-pillerit menivät vaihtoon 2,5 viikkoa sitten Yasminesta Zoelyyn. Zoelyn pitäisi olla hormoneiltaan luonnonmukaisempi vaihtoehto. Aluksi oli todella ikävää päänsärkyä ja huimausta, mutta onneksi helpotti. Henkisesti olo on ollutkin nyt parempi, saa nähdä kuinka se kestää. Hormonien päivittäinen syöminen ei tunnu hyvältä, ja jos tämä pilleri ei lopulta sovikaan, niin tuskin enää tällä erää ylimääräisiä hormoneita haluan. Nestettä on tuntunut lähtevän, mutta turvotuksen tunteessa tai painossa ei kuitenkaan ole näkynyt muutoksia. Tälläkin pillerillä painonnousu ja turvotukset kuuluvat haittavaikutuksiin...

Sitten jää jäljelle psyykkinen vointi. Oloa taatusti helpottaisi ja keventäisi stressittömyys ja huolettomuus. Helpommin sanottu kuin tehty! Kuinka pikkuasioista huolehtiva stressi-erkki voisi löytää elämään erilaisen asenteen? Omassa elämässä kaikki on hyvin, ja työtkin kesän vuoksi kiireettömämmät ja entistä kivemmat. Miksi huolehtia turhasta ja tuntea painetta, kun tuskin kukaan sitä vaatii? Jälleen vaadin itseltäni liikoja. Lisäksi olen kierteessä, missä stressaan myös olostani, joka ei tietenkään sillä helpotu. Aloitan nauttimalla lyhyemmistä työpäivistä ja pidemmistä vapaailloista hyvällä omallatunnolla. Lomaan on vielä neljä viikkoa aikaa, mutta sekin aika voi olla aurinkoista, iloista ja kesäisen leppoisaa.