sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ihan pihalla

Nautin kovasti omasta pihasta, mutta en todellakaan ole mikään puutarhuri. Jos olisin rikas, palkkaisin varmaan pihasuunnittelijan :) Mutta nyt täytyy tyytyä omiin pieniin ideoihin, ja otan ilolla vastaan vinkkejä! Meillä on iso tontti, tai oikeastaan kaksi, yhteensä yli hehtaarin. Toinen tontin osa on onneksi kuitenkin koivikkoa, josta minun ei pahemmin tarvitse huolehtia. Talon ympärillä olevaa pihaa olisi tietysti mukava pitää siistinä ja kauniina, harmi vaan, että taidot puuttuu! Pihassa on nurmikkoa, paljon entisen asukkaan istutuksia, elämästään kamppaileva omenapuu, siistimistä kaipaava suihkulähdesysteemi, vaihtoa odottavat ulkovalot... Pihan perällä on perunamaa, jonne olen suunnitellu myös muuta pientä kesäksi kasvamaan. Katsotaan miten käy.

Tänä keväänä olen kuitenkin osannut aloittaa pihahommat jo viime kevättä aiemmin, ja vähän tiennytkin, mitä pitää tehdä (kiitos anopin). Edelleen työnalla on kuitenkin istutusten karsiminen ja sen pohtiminen, kuinka pihasta saisi oman tyylisen.


 Pikkuapulaisten kanssa raivailtiin kuivuneita pensaikkoja.

 Koivikkoa ja harmaita hiuksia aiheuttava kivikasa. Kivien väleihin on laitettu istutuksia, mutta kuka tuota ehtii ja jaksaa kitkeä! Viime vuonna siellä kasvoikin iloisesti kukkaset yhdessä nokkosten kanssa.

Pihassa hengaileva tikka hakee käpyjä ja survoo ne sähkötolpassa olevaan koloseen, siitä on hyvä ruokailla ja viskellä kävyt pitkin pihaa :D

 Tässä hieman villiintynyt ja karun näköinen mansikkamaani...

Uskokaa tai älkää, tähän kasvaa kauniit vaaleanpunaiset pionit. Viime kesänä ne niiden kauneus oli hyvin lyhytikäistä, ja jatkuvassa sateessa niistä tulee ruskeita ja rumia. Hmm.

Tässä todistusaineistoa viime kesältä.

Mutta kyllä siellä pihamaalla jo nyt jotain väriä näkyy!

Viherpeukaloiden ideoita ja neuvoja otetaan vastaan :)


sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Ruoka-ahdistus

Voi järkky, olen lihonut (tiedoksi teillekin). Se sai varmaan aikansa joulun suklaista ja jatkui sulavasti kohti kevättä. Hieman häiritsevät jenkkikset ovat vaihtuneet vararenkaaseen... Tiedän olevani edelleen normaalipainoinen, mutta pari yllärikiloa tottapuhuen ahdistaa. Eiväthän ne tietenkään yllätyksenä tulleet, kun olen huoletta herkutellut. Sokerin ja vehnän määrää kannattaisi vähän tarkistaa ruokavaliossani, mutta haluaisin kuitenkin pitää kiinni rentoudesta syömisteni suhteen. Tuntuu, että nykyään ollaan niin kurinalaisia ja tarkkoja. Entä jos en halua syödä välipalaksi gojimarjoja vaan pari suklaakeksiä? Tai jos teenkin ruuaksi leselettujen sijaan makaroonilaatikkoa? Välillä mietin, kuuluisiko pullan leipomisesta tuntea huonoa omaatuntoa, enhän edes käyttänyt täysjyvävehnää.

Uskon kyllä, että fiksummalla syömisellä itsellä olisi parempi olo ja varmaan myös olemattomampi vararengas. Koen kuitenkin vaikeaksi ja energiaa vieväksi alkaa tarkkaan miettimään, mitä voin syödä ja mitä en. Ihmisen on tietysti hyvä syödä sitä, mistä tulee hyvä olo, mutta voiko tavallisellakin ruualla pysyä terveenä ja sutjakkana?



PS. Ahdistuksesta huolimatta ihanaa, kun on kevät! Tänä viikonloppuna mies on ollut metsurin hommissa tekemässä meille polttopuita, ja minä aloittelin varovasti rapsuttelemaan kukkapenkkejä. Pihalla riittääkin hommaa, ja minun puutarhurin taidot on aika olemattomat...

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kotikuvia

Tässäpä nyt näitä pieniä väläyksiä meidän kodista <3 Kumma, miten kuvissa on heti vähän paremman näköistä, kun kuvaa yksityiskohtia eikä vaatteita tuolin selkänojalla ja villakoiria nurkissa ;) Nämä kuvat ovat alakerrasta, yläkerran kaaokseen en viitsinyt kameraa vielä viedä.

Keittiöstä:










Makkarista:






Ruokailu/hengailutila:


Portaikon taulut, joihin aion vaihtaa kesäisemmät värit:




tiistai 16. huhtikuuta 2013

Flunssanhäätöä: Teetä ja teeleipiä

Nenäliinat, hömppäohjelmat ja tee hunajalla ovat seuranani vielä tänäänkin. Sekä tietysti karvaiset rakkaat rapatassuineen... Taas saa olla onnellinen kodista maalla. Kun ei itse jaksa lähteä ulkoilemaan, niin voi seurata ikkunasta koirien hippasta takapihan metsikössä :) 

Aamupalaa ei kaapista löytynyt, joten pyöräytin teen kaveriksi nopeita teeleipiä. Taikinaan sekoitin 2dl ruishiutaleita, 2dl jauhoja, 2tl leivinjauhetta, 1tl suolaa ja lurauksen öljyä. Leipiä paistoin reilussa 200 asteessa sopivasti.




Kotona hengaillessa ja "luvan kanssa" lepäillessä on ollut aikaa tehdä ideointia. Olen vihdoinkin ehtinyt miettimään rauhassa sisustusjuttuja ja tekemään pieniä suunnitelmia. Vaikka koti tuntuukin omalta, on kuitenkin moni nurkka ja yksityiskohta kesken. Keskeneräisyys vaikuttaa mielestäni tunnelmallisuuteen ja kodikkuuteen. Nyt onkin valmistunut Ikean ostoslista, jonka kanssa toivottavasti pääsisin pian shoppailemaan. Sisustuksen pohtimiseen on tietysti vaikuttanut suuresti myös raha, jospa saisin pienillä ja edullisilla jutuilla piristystä kotiin! Aikomukseni on ollut kuvailla tännekin kodin tyyliä, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi. Jos tänään riittää voimia ja intoa (sekä siisteyttä...), niin ehkäpä pari kuvaa räppäsen :)

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Ylitunnollinen lusmu?

Loppuviikosta arvelin, että olisin tulossa kipeäksi, ja niinhän siinä kävi. Kuume nousi viikonlopuksi, ja sen mukana tulivat räkä ja kurkkukipu. Olen viettänyt viikonloppua sohvan nurkassa elokuvia ja sarjoja katsoen. Kertoo paljon voinnista, etten ole sotkusta huolimatta tarttunut imuriin. Lähikaupassa kävin autolla, se olikin voimia vaativa reissu.

Tänä keväänä olen flunssaillut paljon, ja aina sairastaessani olen saman ongelman edessä; mennäkö töihin vai jäädäkö kotiin? Koen herkästi itseni lusmuilijaksi jäädessäni töistä kotiin "pikku" flunssan vuoksi. Kuumetta minulla on harvoin, ja sekin monen muun mielestä pientä lämpöilyä. Muistelen, että peruskouluaikoina sain perustella paljonkin sairaana olemista. Ehkä kaikki juontaa juurensa siihen, kun jäin kerran pois koulusta pienen kurkkukivun vuoksi, koska halusin katsoa aamupäivällä Macgyveria telkkarista...

Työelämässä säännöt tuntuvat kuitenkin olevan erilaiset. Viimeksi kun menin saikkupäivän jälkeen töihin omasta mielestäni vain nuhassa, sain työkavereilta hyväntahtoista kommenttia, että olisi pitänyt jäädä vielä kotiin lepäämään. Ihmisten kanssa työskenneltäessä olisi huomioitava tartuntariskit sekä työkavereiden että asiakkaiden osalta. Minulle on ollut vaikeaa vetää rajaa siihen, milloin olen liian kipeä töihin. 

Huomenna olisi ollut pitkä ja tärkeä työpäivä. Lähiesimieheni kommentti siitä, ettei kukaan ole korvaamaton, tulee nyt tarpeeseen. Olen selvittänyt huomiseen koulutukseen liittyvät käytännön asiat, saanut tuuraajan yhteen tärkeään palaveriin, ja toivottavasti myös toiseenkin, tai sitten palaveri on vain siirrettävä. Tällä kertaa asiasta ei ole epäselvyyttä, maailma saa pyöriä huomisen ilman minua.



lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kiitollisuutta

En voi sanoa, että elämä jatkuu, koska niinkuin aiemminkin kirjoitin, ei se palaa ennalleen. Päivät kyllä tulevat ja menevät, mutta kaikki on muuttunut. Auringosta olen nauttinut, mutta takaraivossa on kuitenkin koko ajan suru. 

Kiitollisuutta olen itselleni muistutellut. Erityisen kiitollinen näin kauniina päivinä olen kodista maalla. Saadaan koirien kanssa kuljeskella pellolla, jäällä ja metsässä omassa rauhassa. Koirat saavat juoksennella vapaana ilman huolta vieraista koirista tai äkäisistä hiihtäjistä.


Sieltä se koti pilkistää!

Tänään ollaan ulkoiltu paljon, ja kävin myös aiemmin päivällä ratsastamassa. Kouluratsastuksesta saisikin ihan oman juttunsa, huh kun on hankalaa keskittyä niin moneen asiaan yhtäaikaa. Iltapäivän iloksi leivoin dallaspullia ja korvapuusteja.




Tätä maisemaa saan keittiössä touhutessa katsella <3