perjantai 17. toukokuuta 2013

Väsy

Mietin, että kuinka tarkkaan haluan tänne kuulumisiani kertoa, ja onko siitä kenellekään hyötyä. Tulin siihen tulokseen, että voi siitä olla hyötyä ainakin minulle :) Joten tässäpä taas vähän avautumista ja ajatusten kokoamista.

Tällä viikolla havahduin huomaamaan, että rankka kevät on vaatinut paljon, ja olen aika sujuvasti unohtanut oman jaksamiseni. Säikähdin, kun tajusin, etten jaksa olla töissä skarppina ja kohdata asiakkaita ammatillisesti. Tunteet alkoivat olla herkässä ja hermot kireänä, sain nieleskellä kiukkua ja kyyneliä tilanteissa, joista yleensä selviän kevyemmin. Juttelin tuntemuksistani lähiesimieheni kanssa, joka suositteli parin päivän hermolepoa. 

Lepopäiviini on kuulunut kuntosalia, ystävien tapaamista ja yksi pieni työtehtävä, jonka halusin hoitaa. En osaa sanoa, olisiko ollut fiksumpaa olla vain kotosalla, vai oliko parempi lähteä karkuun likaisia ikkunoita ja hiekkaisia lattioita. Herkästi alan tekemään "pakollisia" kotitöitä, vaikka en välttämättä jaksaisi. Näiden parin päivän aikana olen yrittänyt unohtaa työasiat ja antaa muille ajatuksille tilaa. Samalla tajusin, kuinka intensiivisesti olen tehnyt kevään aikana töitä, ja kuinka stressin ja väsymyksen merkkejä on ollut näkyvissä jo aiemminkin. Parisuhde on jäänyt hoitamatta, tunteet ja ajatukset hautautuneet työasioiden alle, into kotona puuhasteluun laantunut, flunssa uusiutunut useasti kevään aikana... Lisäksi on ilmaantunut mysteeristä ihottumaa sekä tuttuna stressin oireena finnit.

Ymmärrän hyvin muiden uupumusta, mutta omaa väsymystä on vaikeaa hyväksyä. Tunnollisena suorittajana en osaa suhtautua ylimääräisiin vapaapäiviin, ja tunnen, että minun pitäisi jaksaa. Tiedän, että olen ihminen, kuten muutkin, mutta silti väsyminen tuntuu luovuttamiselta ja epäonnistumiselta. Taas ollaan saman kysymyksen äärellä kuin flunssaisenakin; mistä tiedän, onko pidempi breikki paikallaan, vai olenko työkuntoinen? Pieni lomanpätkä häämöttää parin viikon kuluttua, mutta kuten ihana esimieheni sanoi, loma ei ole loppuunpalaneen ihmisen kokoamista varten. Pitäisi olla kunnossa, että lomasta jaksaisi nauttia, ja että saisi siitä kaiken irti.

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne <3


torstai 9. toukokuuta 2013

Kuuma peruna

Törmäsin blogimaailmassa pariin tekstiin, joissa kirjoiteltiin H&M:n bikinimainoksesta. Mainoksessa on suhteellisen normaalin näköinen nainen, ja ehkä kuvaa on muokattu vähemmän kuin yleensä... Minä näen tällaisen mainostuksen hyvänä asiana, eniten tunteita herätti postausten kommentit. Tekstit löytyvät täältä ja täältä. Ja kuva on tässä:


Telkkarissa on näkynyt mainos, jossa Beyonce pyörii hiekassa rimpsubiksuissaan hiukset liehuen, ja väkisinhän sitä katsoessaan tuntee huonommuutta. Onko mainoksen tarkoituksena saada ostajat uskomaan, että näissä bikineissä näytät samalta kuin mainoksen malli? Minuun sellainen uskomus ei uppoa, enemmänkin ajattelen että voi kamala, miltähän nuo näyttäisivätkään minun päällä. Mainostus ja kuvien muokkaus on mennyt liian pitkälle. Normaalipainoinen ihminen (esim. minä) tuskailee makkaroidensa vuoksi, vaikka tosiasiassa voisi ajatella olevansa hyväksyttävä kumpuineen kaikkineen. Ajatuksia?

perjantai 3. toukokuuta 2013

Iloa ja ikävää

Tämän viikonlopun ohjelma saa aikaan ristiriitaisia tunnelmia. Tänään olin reipas, ja siivosin töiden jälkeen auton sekä pihamaata. Siistin pensaikkoja, ja kärräsin aiemmin haravoituja ruoho/oksakasoja metsänreunaan. Huominen ratsastustunti peruuntui, joten aion käyttää ajan hyödyksi ja siivoilla myös kotia. Iltapäivällä pääsen vihdoinkin kampaajalle, olen odottanut sitä hetkeä jo puolivuotta ;) Ja illalla tavataan ihanien ex-luokkakavereiden kanssa. Lauantain puuhat ovat siis oikein kivoja ja piristäviä juttuja!

Sunnuntaina on edessä raskas ja haikea päivä, silloin vietämme ystäväni menehtyneen puolison muistojuhlaa. Olen onnellinen siitä, että pääsemme siihen osallistumaan. Hautajaiset perhe on viettänyt läheisimpien kesken, mutta tämän sunnuntain tilaisuuteen pääsemme myös me ystävät ja kaverit. Juhlan on tarkoitus olla sävyltään enemmän positiivinen kuin epätoivoisen ikävöivä, mutta varmasti suru nousee pintaan. Ne tunteet on kuitenkin otettava vastaan, ja uskon tämän tilaisuuden vievän meitä surun käsittelemisessä eteenpäin.

Lumet ovat suurimmaksi osaksi sulaneet, ja tänään huomasin myös järven aaltoilevan auringossa! Lämpöisiä kevätpäiviä <3