perjantai 20. syyskuuta 2013

Ensimmäinen kuukausi ilman pillereitä

...on melkein takana. Jännityksellä odotamme, kuuluuko naistenpäiviä ajallaan :) Mutta kokonaisuudessaan pillereiden lopettaminen on ollut todella hyvä päätös, enkä kadu sitä ollenkaan. Olo on ollut sekä fyysisesti että henkisesti kevyempi. Epämääräisiä ahdistuksia tai turhia hermojen menetyksiä ei ole enää ollut, vaan mieli on tuntunut tasaisemmalta ja iloisemmalta. Naurankin enemmän! Uskon muutosten johtuvan hormoneista, koska elämäntilanne ei ole muuten muuttunut. Kesään verrattuna on päinvastoin ollut enemmän stressiä ja huolia, mutta silti yleisolotila on vaan parempi. Ja isona asiana koen myös sen, että romantiikka on lisääntynyt :)

Nyt vietän rauhallista ja ansaittua kotiviikonloppua, jonka sain aloitella jo hyvissä ajoin tänään perjantaina. Tein vain pari tuntia kirjallisia töitä, ja käytin koirat lääkärillä. Huomenna on tulossa vieraita, joten suunnitelmissa on siivousta ja leipomista. Huomenna pääsen myös ratsastustunnille. Mikäpä tässä rentoillessa!

Mitäs sinne kuuluu?




lauantai 7. syyskuuta 2013

Omantunnon asioita

Ihana, rauhallinen kotiaamu! Työtunteja kertyi viikolle yli 45, joten vapaa viikonloppu on todella tarpeen. Sai heräillä omaan tahtiin, ja päivän ohjelmassa on ratsastustunti, lenkkeilyä sekä siivoilua sitten kun siltä tuntuu. Aurinkoisesta aamupäivästä ja leppoisasta viikonlopusta huolimatta pieni huoli jäytää mieltä. Minulle sattui epähuomiossa vahinko, jota en ole vielä saanut selvitettyä. Se vaivaa, ja olen miettinyt tässä loppuviikon aikana paljon sitä, kuinka asian hoitaisin. Vahinko ei ole suurensuuri eikä siitä ole haittaa kenenkään hyvinvoinnille, mutta kuitenkin oma töppäykseni varmasti vastapuolta harmittaa (kuten minuakin, tosi paljon).

Tilanne jäi arkipäivien aikana ajanpuutteen ja käytännön asioiden vuoksi selvittämättä. Minulla olisi mahdollisuus unohtaa koko asia ja antaa ongelman mennä jonkun muun piikkiin, luultavasti juttu ei selviäisi koskaan, ja kaikki olisi lopulta ok. Asian myöntämällä voin aiheuttaa hankaluuksia itselleni, ja pahimmassa tapauksessa vastapuoli kohtelee minua epärehellisesti. Olen siis joutunut pohtimaan, mikä on puhtaan omantunnon hinta. Haluanko kantaa vastuuni, vaikka se olisikin hankalaa, ja vaikka asian voisi jättää itsekkäästi taakseen? Ehkä tämä vahinko olikin muistutus minulle omasta arvomaailmastani, ja tilanne onkin risteys, jossa päätän, mihin suuntaan kuljen. Tulin siihen lopputulokseen, että haluan edelleen elää arvojeni mukaisesti ja tehdä niin kuin toivoisin että minullekin tehtäisiin, eli olla rehellinen. Vaikka se tarkoittaisi nöyrtymistä, noloja hetkiä ja rahallisiakin vaikeuksia. Jännityksellä odotan, kuinka tilanne ratkeaa. Pitäkäähän peukkuja!