maanantai 22. joulukuuta 2014

Tunnelmia

Syksyn kiire on nyt ohi. Tai no, kahdesta työstä ja yhdestä koulusta yksi on päättynyt. Jätin jäähyväiset rakkaalle työlleni, jota olen saanut kolmen vuoden ajan tehdä. Päätös ei ollut kevyt eikä helppo, mutta ajatus on kytenyt mielessä jo pidemmän aikaa. Työ oli hyvin intensiivistä ja itsenäistä, joten ylitunnollisena työntekijänä koin aika suurta kuormitusta. Toivoin työhöni muutoksia, ja toiveeni kyllä kuunneltiin, mutta käytännön tasolla muutokset eivät olleet tässä vaiheessa mahdollisia. 

Sitten sain puhelun tutulta ihmiseltä, jonka kanssa olemme aiemminkin lastensuojelutyöstä ja ideoista keskustelleet. Hän pyysi minua töihin heille, ja työt olisivat alkaneet pian. Innostuksensekainen paniikkihan siinä iski. Sain onneksi järjesteltyä asiat niin, että tein siirtymää syksyn ajan. Vähensin edellisen työni tunteja ja tein muutamaa päivää viikossa uuteen paikkaan. Syksy oli todella tiukka ja kiireinen, mutta innolla ja vaihtelevien päivien ansiosta selvisin siitä. Perjantaina kävin aiemmassa työpaikassani sanomassa heipat... Ikävä on jo kova. Tunteet ovat vaihdelleet viikonloppuna paljonkin; välillä itkettää ja sitten taas tulee helpotus. Uusi työpaikkani on lähellä, työnkuva laaja ja etenemismahdollisuudet hyvät. Uusi pomo on mahtava, ja työkaverit myöskin mukavia. 

Tämä muutos on minulle enemmän kuin vain työpaikanvaihto; koko elämäni muuttuu. Toivon, että osaan nauttia enemmän vapaa-ajasta ja irrottautua työstä helpommin. Tunteiden myllerrys taitaa kertoa siitä, että tämä irtiotto tuli oikeaan saumaan. Vaikka työ onkin ollut tärkeä ja iso(in) osa elämääni, nyt on korkea aika alkaa huolehtia itsestä ja pitää yhteyttä omiin läheisiin.

Joulukin tulee, taas se onnistui yllättämään. Sain onneksi viettää vapaata viikonloppua ja siivoilla kotia joulukuntoon. Saunankin pesin, mikä on kunnianarvoinen suoritus tässä kohtaa... Tänään käyn iltavuorossa, ja sitten alkaa kuuden päivän mittainen joululoma!

Tunnelmallista Joulunaikaa!








torstai 23. lokakuuta 2014

Pakkasaamun kuvia


Täällä ollaan... Vauhti päällä ;) Ihanan aurinkoisia ja pirteitä aamuja ollut, kunhan muistaa laittaa riittävästi vaatetta. Iloa ja energiaa teidänkin aamuihin!


























tiistai 30. syyskuuta 2014

Lempiasioita

Maailmassa on paljon kaikkea ihanaa, mutta jotkut asiat ovat itselle erityisen rakkaita. Välillä on hyvä pysähtyä huomaamaan niitä ja nauttimaan pienistäkin iloa tuovista asioista. Tässä juttuja, joihin minä kiinnitän huomiota, ja joista pidän erityisesti! Asiat eivät ole tärkeysjärjestyksessä :)

Tuoksu

- Puhdas ja kuiva pyykki
- Meidän koirien päälaki ja korvanjuuri
- Uuden kahvipaketin avaaminen
- Suihkunraikas oma mies :)
- Pirteä syysilta ulkona

Maku

- Vuohenjuusto salaatissa
- Fazerin suklaa
- Raikas vesi
- Italialainen jäätelö
- Iltatee ystävän seurassa

Tunto

- Puhtaat lakanat nukkumaanmennessä
- Hieronta
- Hevosen turpa ja lämmin hönkäys <3
- Villasukat
- Lemmikin silittäminen

Näkö

- Kuu ja tähtitaivas
- Kynttilät hämärässä
- Siisti koti
- Ilta-aurinko
- Taitavasti tehdyt piirrokset ja maalaukset

Kuulo

- Hiljaisuus
- Rauhallinen kitara- tai pianomusiikki (ei kaikki, vaatii tiettyä tunnelmaa)
- Koiran tuhina ja kuorsaus nukkuessaan
- Kaunis, herkkä laulaminen ja koskettava kappale
- Linnunlaulu keväällä

Pohdinnat laitan eteenpäin ystävilleni blogeihin Tähtiä Tapetilla ja Arjen Helmihetkiä!





lauantai 20. syyskuuta 2014

Aamupalavinkki ja väriä seinään

Smoothie-aamupalat ovat täällä taas :) Eli pienen tauon jälkeen on ollut aika kaivaa tehosekoitin esiin. Aamuisin on välillä hankalaa syödä, ja varsinkin silloin tämä eväs on avuksi. Ja on se hyvää muutenkin!



Banaani, yhden appelsiinin mehu, kaurahiutaleita, mustikoita ja hunajaa <3




Kesällä ukkonen teki tuhojaan ja poltti parit pistorasiat mustaksi. Samalla kärähti myös mm. seinää ja lattialistaa. Sainpahan vihdoinkin vähän sävyä seinäpinnoille, tai siis nyt ensihätään tuohon yhteen seinään. Seuraavana on vuorossa eteinen, kunhan ehtii.






Köhästä huolimatta aurinkoisia syyspäiviä!


keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Terveisiä kuplasta

Ei kuulu, ei näy, mutta täällä ollaan! Pahoittelut ystäville siitä, että en ole ollut aktiivinen yhteydenpitäjä. Syksy on töissä kiireistä aikaa ja tuntuu, että elän omassa työntäyteisessä ja uuvahtaneessa maailmassani. Arkipäivät vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ja vapaalla yritän ladata akkuja jaksaakseni seuraavan viikon haasteet. Syksy tuntuu kuitenkin myös innostavalta, ja välillä tunnen oloni hyvinkin tehokkaaksi. Olen myös aloittamassa ensi viikolla sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutusta, mikä on todella mielenkiintoinen ja ilahduttava piristys! Koulutus kestää kevääseen, joten jännittävä ja opettavainen prosessi edessä. Onnekseni käytännön asiat vaikuttavat oikein fiksusti järjestetyiltä ja opiskelukaverit muutaman sähköpostin perusteella mukavilta.

Töihin, koulutukseen ja pelkän arjen pyörittämiseen liittyvät asiat ovat täyttäneet ajatukseni ja imaisseet huomioni lähes täysin. En ole unohtanut teitä tai läheisiä ylipäätään, mutta takki on vapaa-ajalla niin tyhjä, että sosiaalisten suhteiden ylläpitö on jäänyt melkeinpä minimiin. Silloin kun on mahdollisuus viettää aikataulutonta päivää, en halua tehdä suunnitelmia. Ystävien tapaaminen ja omat menot varmasti antaisivat energiaa, mutta aikaa vain tuntuu olevan liian vähän siihen, että saisi sekä levättyä että oltua seurallinen.

Tämä aika on kuitenkin nyt normaalia kiireisempää, ja tilanne helpottuu syksyn edetessä. Minuun saa kyllä yrittää ottaa yhteyttä, ja ilahdun muistamisesta, vaikka annankin erakon kuvan itsestäni :) Innostavia ja iloisia syyspäiviä!





sunnuntai 17. elokuuta 2014

Syksy saa tulla

Rauhallisen ja laiskan lomailun jälkeen koittaa huomenna arki. Töihinpaluu tuntuu ihan mukavalta, tosin taidan kuvitella työnteon olevan työkavereiden kanssa hengailua ja hitaita aamuja. Aika on kullannut muistot jo kolmessa viikossa ;) Mutta loma on tehnyt tehtävänsä, ja olo on rentoutunut. On mukavaakin ajatella tulevia haasteita ja tuntuu, että ainakin näin alkuun energiaa on kertynyt varastoon. 

Syksyllä töitä on paljon, ja illat venyvät useimmiten pitkiksi. Asiakkailla on omat haasteensa, mikä näkyy myös minun arjessa ja työn määrässä. Kokemuksesta tiedän, etteivät viikkojen viisi päivää ja niiden tunnit meinaa riittää kaikkeen, mitä pitäisi kyetä ja ehtiä töissä tekemään. Lisäksi kotona odottavat omat hommansa ja vastuunsa. Eipä silti vaivuta ahdistukseen tässä vaiheessa. Arki palauttaa taas viikkorytmin elämään, ja syksyn raikkaus antaa virtaa, vaikka illat hämärtyvätkin aikaisemmin. Syyskuussa alkaa myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutus, jota odotan mielenkiinnolla. Sekin vaatii aikaa ja energiaa, mutta toivottavasti tehtävät ja luennot hoituvat innostuksen voimin.

Loman viimeisinä päivinä olen puuhastellut kotona kaikenlaista; keitellyt mehuja, pessyt mattoja, siivonnut auton sekä tietysti tavallisia hommia, kuten pyykinpesua ja muuta siivousta. Siitäkin huomaa levänneensä, kun saa paljon aikaiseksi ilman että itseään tarvitsisi kovasti tsempata. Vaihdoin myös mattoja ja verhoja, räsymatot tuovat kodikkuutta ja lämpöä kotiin :) Tästä se taas lähtee!









torstai 7. elokuuta 2014

Ajatuksia äitiydestä - Tilanne etenee ;)

Vieläkö jaksatte lukea pohdintaa tästä aiheesta? Ei suuria mullistuksia konkreettisesti, mutta ajatuksentasolla kyllä jotakin. Jännä huomata, miten ystävien lasten myötä omakin suhtautuminen on kääntymässä hiljalleen paniikinomaisesta hyperventiloinnista rauhallisempaan ja myönteisempään valmistautumiseen. Ajatus lapsensaamisesta on vielä vieras, mutta huomaan välillä miettiväni, kuinka lapsi istuisi mihinkin tilanteeseen tässä perheessä. 

Ikä aiheuttaa edelleen stressiä ja lievää ahdistusta, varsinkin jos sattuu vertaamaan itseään muihin tai pahimmassa tapauksessa omiin sekä ystävien vanhempiin. En kuitenkaan ole ainut, joka mahdollisesti saisi ensimmäisen lapsensa kolmekymppisenä tai yli, joten ehkä selviäisin. Oma suunnitelma ja toive on kuitenkin ollut saada lapsi nuorempana, joskus murkkuna ystävän kanssa pohdittiin sopivan iän olevan 25v, hah! 

On helpotus huomata oman prosessin etenevän, ja olen tyytyväinen siihen, että emme ole ulkopuolisen (eli oman sisäisen) paineen vuoksi alkaneet tuumasta toimeen liian nuorina. Nämä mietteet ovat tärkeitä, ja olisi ihanaa saada lapsi sitten, kun sitä oikeasti toivoo ja odottaa. Voihan tietysti käydä niinkin, ettei lasta kuulukaan, ja se olisi sitten oma prosessinsa jälleen. Jännityksellä odotetaan, mihin elämä vie!





torstai 31. heinäkuuta 2014

Lomalla!

Ensimmäinen lomaviikko kolmesta jäljelläolevasta meneillään. Viikkoon on mahtunut kyläilyä puolin ja toisin, shoppailua, koti- ja pihatöitä, koirien kanssa uimista ja ukkosen pelkäämistä. Tänään ollaan onneksi säästytty kovalta myräkältä, mutta viimeöinen myrsky säikäytti todella. Herättiin kahden aikaan salamointiin ja jylinään, ja pian kuului hirvittävä pamaus, kun kaksi pistorasiaa löivät tulta. Suurempaa tulipaloa ei onneksi (!!) päässyt syntymään, mutta aamuyö meni valvoessa ja tarkkaillessa, ettei seinän sisään ole jäänyt kipinöitä kytemään. Kotivakuutus korvaa pistorasioiden uusimisen sekä seinän ja lattian korjauksen omavastuun jälkeen. Saan jopa rahan uusiin verhoihin, sillä leimahdus sulatti verhoja hieman. Omavastuussakin on kyllä maksamista, eikä yhtäkkinen, yllättävä rahanmeno ilahduta. Olisi niille satasille ollut muutakin käyttöä, kuten syksyllä alkava koulutus... Mutta kiitollinen olen, ettei pahemmin käynyt!

Lomafiilis on ollut mukavista päivistä huolimatta hieman kadoksissa. Olen nähnyt unia töistä ja muutenkin joutunut muistuttamaan itselleni useita kertoja päivässä, ettei ole kiirettä mihinkään. Jospa tässä vielä löytäisi rentouden ja akut tulisi ladattua täyteen. Syksyllä tarvitaan energiaa ja intoa!





maanantai 30. kesäkuuta 2014

Mitä sinä arvostat itsessäsi?

Sain tämän haasteen Hennalta jo aikoja sitten, mutta vasta nyt tuntuu oikealta hetkeltä siihen tarttua. Aiemmin jo kirjoittelinkin, että olen miettinyt asioitani hyvinkin syvällisesti viime aikoina, ja välillä olo tuntuu eksyneeltä. Siksi haluan syventyä miettimään niitä asioita, joista olen omalla kohdallani varma. Monilla piirteillä on myös negatiiviset puolensa, mutta keskitytään nyt kuitenkin positiiviseen näkökulmaan...

Arvostan itsessäni:

Syvällisyyttä ja avoimuutta

Minun on helpompi keskustella uusienkin ihmisten kanssa suoraan syvällisistä asioista, kuin harrastaa smalltalkia. Toki joissain tilanteissa on viisaampaa pysyä pinnallisemmilla vesillä, kaikki eivät ymmärrä heti suoria kysymyksiä tai tilitystä. Yleensä joko avaudun kunnolla tai sitten menen lukkoon, riippuu tilanteesta, mielentilasta ja keskustelukaverista. Useimmiten avaudun, ja se saattaa yllättää kaverin.




Empaattisuutta ja tilannetajua

Olen todella empaattinen ihminen, ja minun on helppoa samaistua toisiin. Arvostan myös tilannetajuani, vaikka se tarkoittaakin joskus sitä, että huomaan aukaisseeni suuni väärässä kohtaa... Yleensä pystyn hyvin lukemaan ihmisiä ja tilanteita, ja toimimaan niiden mukaisesti, monia asioita huomioiden.

Huumorintajua

Huumorintajuni on hyvin kehittynyt ja persoonallinen ;) Kaikki eivät ymmärrä sitäkään ja joskus joudun hieman avaamaan vitsejäni. Samanlaisella huumorintajulla varustettujen ihmisten kanssa yleensä natsaa hyvin.

Rohkeutta

Olen tehnyt elämäni tärkeimmät päätökset nopealla aikataululla. Myös työasioissa ym. teen ratkaisuja intuition perusteella. Arvostan tapaani tehdä päätökset ja asiat rohkeasti niinkuin koen oikeaksi.




Luotettavuutta

Jos lupaan pitää salaisuuden (siis lupaan jos sitä pyydetään tai asia on ymmärrettävästi yksityinen :) ) niin todellakin pidän lupaukseni. Olen ystävilleni ehdottoman luotettava.

Vastuuntuntoa

Luotettavuuteen liittyy myös tunnollisuus, eli haluan hoitaa asiat, jotka on minulle uskottu. Olen hyvin vastuuntuntoinen ja koen herkästi huonoa omaatuntoa, jos jokin vastuulleni annettu tehtävä jää roikkumaan.

Taiteellisuutta

Koen olevani luova ihminen, vaikka luovuus valitettavasti jääkin usein arkisten puuhien alle. Rakastan taidetta ja musiikkia, ja pidän myös niiden harrastamisesta silloin, kun aikaa ja energiaa on riittävästi. Haluaisin maalata tauluja ja kirjoittaa kirjan. Ehkä jonain päivänä?




Haasteen saavat X-Ray ja Dreamer, toki muutkin saavat tämän napata!


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Valkosuklaa-raparperipiirakka ja uusi matto

Tämän ohjeen bongasin ja nappasin sattumalta eräästä blogista. Muokkasin reseptiä vauhdissa vähäsen, ja piirakka on ehdottomasti suosittelujen arvoinen. Meillä kasvaa raparperia omassa pihassa, joten on kiva keksiä sille käyttöä. Mutta pidemmittäpuheitta:





Valkosuklaa-raparperipiirakka



Pohja:
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa/maitoa


Täyte:
pari-kolme vartta raparperia 
100 g valkosuklaata



Muruseos:
50 g margariinia
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria



Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää vatkaten kananmuna. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen nesteen kanssa. Painele taikina piirakkavuokaan.






Kuori ja paloittele raparperit, ja laita ne sekä rouhittu valkosuklaa pohjan päälle. Nypi rasva, jauhot ja sokeri murumaiseksi, ja levitä seos piirakan päälle.






 Paista keskitasolla 225°C n. 20 min.





Olen etsinyt jo pitkään kirjavaa räsymattoa keittiöön. Löytämäni vaihtoehdot ovat olleet joko liian kalliita, väärän värisiä tai -kokoisia. Nyt tärppäsi Kodin Ykkösessä, ja matto löytyi 60% alennuksella! Maton teille esittelee Harppa.







Niin ja hyvää juhannusta! Meillä kävi eilen "vieraita" grillaamassa ja saunomassa. Tänään ohjelmassa ainakin kirjan lukemista, elokuvien katselua ja rentoilua. Kuulostaa hyvältä :)


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Se kukkii sittenkin

Kesän alku on ollut aikamoista syväsukellusta. Ehkä se sai alkunsa matkasta, joka oli irtiotto työstä, kodista ja ylipäätään arjesta. Mielessä on käynyt monenlaista aallokkoa liittyen työpaikkaan, parisuhteeseen ja itseeni, kuten tuossa edellisessä tekstissä jo avauduinkin. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ystävistä, joiden kanssa on tullut nyt vietettyä enemmän aikaa. Kiitollinen olen myös niistä, joiden tiedän olevan koko ajan tukena ja turvana, vaikka yhteydenpito välillä jääkin arjen jalkoihin. Samoin työkavereiden kanssa käydyt keskustelut ovat antaneet voimia, ja heiltä on riittänyt ymmärrystä joka tilanteeseen. Käsittämättömän siunattu olo näiden ihmisten keskellä! Oma päänsisäinen sekametelisoppa on vielä kaikessa rauhassa selvitettävänä, mutta oli ilo huomata sateisesta ja kylmästä säästä huolimatta Juhannusruusun kukkivan.




lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kiltti ja tunnollinen

Liekö lähestyvää kolmenkympinkriisiä vai mitä, mutta olen viime aikoina pohtinut aika syvällisestikin, millainen olen. Minut on pienestäpitäen nähty kilttinä ja rauhallisena tyttönä, ja olen jo lapsesta saakka ollut vastuullinen ja tunnollinen. Jopa liiankin, koska tapanani on ollut ottaa harteilleni nekin taakat, jotka eivät minulle kuulu. Perheeltä ja suvulta ympärilleni on aseteltu hyväntahtoinen, mutta puristamaan alkanut muotti, jonka mukaan olen aina fiksu, harkitseva ja kunnollinen. Tuo käsitys minusta on seurannut mukanani pitkin elämääni myös ystäväpiiriin ja muihin läheisiini. Kaipa siinä on siis perääkin, mutta usein koen sädekehän olevan päälleliimattua rekvisiittaa. Olen mielelläni muita kohtaan huomaavainen ja ymmärtäväinen, mutta haluan olla aito. Aitous tarkoittaa sitä, että osaan olla myös itsekäs, ärtynyt ja kapinoiva. Välillä tunnen, ettei minulle sallittaisi rajojen ylitystä tai itseni pistämistä muiden asioiden edelle, koska minun kuuluisi sopia omaan muottiini ja pysyä siinä tunnollisesti.

En ole elänyt räiskähtelevää murrosikää, vaan kasvoin nuoreksi ja aikuiseksi turvallisessa seurassa ja kiltteydestä kiinnipitäen. Ehkä koko elämäni ajan patoutuneet revittelyn tarpeet alkavatkin purkautua vasta nyt ja mietin, millaista olisi olla hetken aikaa täysin itsekäs mistään välittämättä. Olen kuitenkin aivan liian kiitollinen elämäntilanteestani rikkoakseni sen päästäkseni elämään myöhäistä murrosikää. Minun on löydettävä muotin rajan rikkova identiteettini jotenkin toisin riskeeraamatta elämäni aarteita.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Loman jälkeen

Ihana Kreetan reissu on nyt takanapäin. Kotiuduin lauantaina aamuyöllä kolmen maissa, ja olo on ollut hyvin sekava! Nautin matkasta todella paljon, ja pystyin yllättävänkin hyvin olla huolehtimatta kotiasioista ja muusta arkeen liittyvistä jutuista. Mielestäni matka olisi saanut kestää vielä pari päivää, ehkä sitten kotiinpaluu olisi tuntunut kivemmalta. Nyt jäi ikävä aurinkoiselle rannalle ja meren aaltoihin. Kertoohan tämä tunne myös siitä, että matka oli oikein onnistunut, ja että haluan joskus takaisin Kreikkaan.

Huomenna koittaa töihin paluu. Tuntuu, että loman jälkeen pitäisi hehkuttaa uutta intoa ja energiaa työntekoon. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä olotila on itsellä aikalailla päinvastainen; ei jaksaisi palata hommiin ja ottaa taas kaikkea työn tuomaa vastuuta kantaakseen. Ehkä olisin ollut pidemmän loman tarpeessa, mutta onneksi loppukesästä on jäljellä kolme viikkoa lomailua. Ja kesä on meidän hommissa kuitenkin suhteellisen rentoa aikaa, kunhan vaan pääsisi vauhtiin tästä lomanjälkeismasistelusta.

Rakastuin todella Kreikan maisemiin, mutta on meillä täällä Suomessakin kaunista. Reissun aikana luonto on herännyt, ja kotipihassa on hienon vihreää. Lehdet ovat puhjenneet pensaisiin, ja kukkiin on tullut nuppuja. Ensi viikolle on lupailtu lämmintä säätä, jospa se auttaisi arkeen palailussa. Eikä arkikaan ole ikävää, ilon aiheita on paljon, kunhan vaan pitää silmät auki niitä varten.


 Platanias





 Elafonisi


 Gerani


 Hania


 Hania





Paleohora


lauantai 17. toukokuuta 2014

Aurinkoa ja matkakuumetta

Heipparallaa pitkästäaikaa. Päivät on seuranneet toisiaan hirmuisella vauhdilla, ja kohta koittaa loma! Olen kokoaikaisten töiden ohella käynyt kiireapuna tuttavan luona, joten puuhaa on riittänyt. Tänään olin työviikon päätteeksi vielä lauantaitöissä sekä kävin ratsastamassa. Kotimatkalla hain lainaan laukun, joten nyt viikonlopun aikana aion vihdoinkin pakata. Valmiiksi suunniteltu on huhun mukaan puoliksi tehty, eli hyvässä pisteessä ollaan ;) Aurinko lämmittää kesäisesti, ja pienen hetken ehdinkin ulkona lueskelemaan. On taas ollut todella kiitollinen olo tästä kodista, kun saa omalla pihalla viettää aikaa, ja koirat saavat ulkoilla vapaina.

Haaste odottelee, kunhan maltan paneutua siihen. Haluan tehdä sen huolella ja keskittyä tosissaan miettimään sitä. Sitä odotellessa vähän rentoilua:














maanantai 21. huhtikuuta 2014

Matkasuunnitelmia

Pääsiäisenaika on ollut ihana ja juuri tarpeeseen saapunut lepoloma. Pelkkä aurinkoiselle pihalle katsominen on antanut energiaa ja iloa :) On pihalla tullut puuhailtua muutakin kuin pällisteltyä. Leikkasin pensaita, haravoin sekä kärräsin heinä- ja oksakasoja metsänrajaan. Lisäksi olen lukenut hyvää kirjaa, katsonut elokuvia, siivoillut, leiponut ja viettänyt aikaa miehen ja lemmikkien kanssa. Parasta!

Iloa lisää lähestyvä matka, jolle olen lähdössä ystäväni kanssa. Matka varattiin talvella ja tuntuu uskomattomalta, että siihen on enää muutama viikko aikaa. Laskeskelin, että jäljellä on pätkäviikkojen lisäksi vain kaksi täyttä työviikkoa ennen reissua. Lähdemme Kreetalle, Geraniin. Gerani on pieni rauhallinen kylä, ja hotellimme on aivan meren rannalla. 


(Kuva pöllitty: http://www.webcrete.net/index.php?option=com_content&view=article&id=616:gerani&catid=69:towns-villages-west-crete&Itemid=100)


Matkavalmistelut ovat vielä vaiheessa, sillä passi on hakematta ja bikinit ostamatta. Passi saapuu onneksi kuulema viikossa, ja olen varannut ajan hakemuksen tekemiseen. Bikinit toivottavasti löytyvät ennen lähtöä, koska edelliset ovat jo parhaat päivänsä nähneet. Kutkuttaisi jo aloitella pakkaamaan, mutta ehkä yritän vielä hetkisen hillitä intoani. Edellisestä reissustani on jo vuosia aikaa, joten lähtö jännittää ja innostaa todella.


(http://kostakisbeach.w2t.eu/)


Mies jää kotiin hoitamaan eläimiä, joten niiden suhteen ei tarvitse tehdä järjestelyjä. Mietittävänä olisi siis, mitä tarvitsen mukaan, ja kuinka saada matkatavaroiden määrä pidettyä aisoissa. Onko ideoita, miten suunnitella vaatteiden ja kenkien tarvetta? Keskilämpötila Kreetalla toukokuussa on mukavan kesäinen :) Myös matkan ohjelmaa on suunniteltu rennolla otteella hieman. Nähtävyyksistä minulla ei ole mitään hajua, onko vinkkejä? Joku retki voisi olla hauska, ja markkinoilla olisi kiva käydä. Lisäksi shoppailua, auringonottoa, meren ihailua ja syömistä. Joko mennään??



sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kaivattu rentous ja vaniljapuustit


Kevät on mennyt hirmuista kyytiä. Viikot ovat olleet kiireisiä, ja monena peräkkäisenä viikonloppuna on ollut menoja. Vapaa-ajan ohjelma on ollut hauskaa, mutta olen huomannut kaipaavani myös rauhallisia kotipäiviä ilman aikatauluja. Tänä viikonloppuna kävi ystävä poikansa kanssa yökylässä. Rauhallinen oleilu ja höpöttely auttoivat unohtamaan työasiat, ja olo on ollut tänäänkin harvinaisen rentoutunut.

Yleisesti kuulumisista voisin kertoa sen verran, että arki rullaa omalla painollaan eikä mitään ihmeellistä ole viima aikoina tapahtunut. Toisaalta taas mielessä pyörii jo käytännönkin tasolle ehtineitä suunnitelmia, jotka voivat muuttaa elämää hyvinkin paljon. Ihanan epäselvästi kerrottu, eikö ;) Kyse on työkuvioista, joihin olen jonkin aikaa jotakin määrittelemätöntä muutosta kaivannut. Nyt on avautunut yksi mahdollisuus, jonka toimivuutta pohdiskellaan ja kuulostellaan. Enempää en pysty asiasta vielä kertomaan, koska kyse ei ole pelkästään minusta. Kutkuttavaa jännitystä ja luottavaista mieltä siis!

Olen ollut kevään aikana taas väsynyt. Liekö kyseessä yleistä kevään vetämättömyyttä vai johtuuko olo kiireestä, en tiedä. Ajatukset tuntuvat käyvän välillä ylikierroksilla, ja olen sortunut jälleen suorittamaan elämääni, mikä tietysti kostautuu väsymyksenä. Lisäksi syksyinen murtuma muistuttelee itsestään edelleen hermokipuna ja juilimisena. Rasituksen myötä kipu yltyy välillä niin, että on vaikeaa kävellä. Mietin, pitäisikö käydä lääkärissä vai odotella rauhassa olon helpottuvan.

Takaisin tämänpäiväisiin tunnelmiin: Nukuin pitkään, katselin hömppää telkkarista, leivoin metsurin hommia puuhaaville miehille pullaa, ja keitin kahvit. Tällä kertaa leivoin vaniljapullia, joiden reseptiä muokkasin netistä löytämistäni ohjeista.

Vaniljapuustit

150g rasvaa
1,5 rkl kardemummaa
1tl vaniljasokeria
10dl jauhoja
4dl vettä
2pss kuivahiivaa
1tl suolaa
1dl sokeria

Täyte:
100g rasvaa
2tl jauhoja
2tl vaniljasokeria
2dl tomusokeria

Taikinaa varten rasva sulatetaan. Rasvaan sekoitetaan kardemumma, vaniljasokeri ja jauhot. Vesi lämmitetään kattilassa kädenlämpöiseksi, ja siihen liuotetaan suola ja sokeri. Noin yhteen desiin jauhoja sekoitetaan kuivahiivat. Jauho-hiivaseos vispataan maustettuun veteen. Lopuksi neste sekoitetaan voi-jauhoseokseen, ja taikina vaivataan tasaiseksi.

Annoin taikinan kohota liinan alla täytteen valmistamisen ajan eli pehmeään rasvaan lisätään loput täytteen ainekset. Taikina puolitetaan, ja puolikkaat kaulitaan suorakaiteen muotoisiksi levyiksi. Täyte levitetään levyille, ja levyt rullataan. Rullat voi pätkiä muutaman sentin paksuisiksi kiekoiksi, jotka voi laittaa paperivuokiin. Minulla ei ollut vuokia, joten tein pullista korvapuustien mallisia. (Täyte valui hieman paiston aikana, mutta ei onneksi kovin pahasti.) Pullat kohotetaan, voidellaan, ja niiden päälle voi ripotella raesokeria. Pullat paistetaan 200c noin 15min.



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Testissä macaronit

Päätin vihdoinkin uskaltautua kokeilemaan macarons-reseptiä, vaikka siitä onkin annettu niin kovin haasteellinen kuva. Yllätyin, kuinka helppoa ja nopeaa niiden tekeminen oli, vaikka hoksasin kyllä senkin, että puuhassa voi mennä monikin asia vikaan. Ihmeen hyvin ensimmäinen kokeilu onnistui, ja heti tuli ideoita seuraavaan satsiin. Ohjeen löysin Valion sivuilta, mutta pikkuleipiä tuli paljonkin luvattua vähemmän... Ehkä tein niistä tosi reilun kokoisia :) Täytteen sekoitin maustamattomasta tuorejuustosta, limestä ja tomusokerista. Suosittelen testaamaan rohkeasti ja rennolla otteella!




lauantai 29. maaliskuuta 2014

Päältä kaunis?

Siitä lähtien, kun minulle tuli muodot, olen saanut niistä huomiota osakseni. Olen saanut nyrpeitä katseita naisilta ja turhan kiinnostuneita katseita miehiltä. Joku on ehkä saattanut olla jopa kateellinen saamistani silmäyksistä ja kommenteista. Toisen tilannetta on kuitenkin usein vaikeaa ymmärtää, ja käsitys siitä saattaa erota todellisuudesta paljonkin. Olen kokenut nuoruudesta asti saamani huomion kiusallisena, ahdistavana ja hävettävänä asiana. Olen tuntenut olevani julkisen arvostelun kohteena, ja toivonut pääseväni piiloon. Hassua, että jotkut naiset ovat olleet kateellisia ja tietämättömiä kaikesta ahdistuksestani, ja ehkäpä käsittäneet epävarmuuteni ylpeytenä.

Itseni hyväksyminen alkoi silloin, kun aloin seurustella mieheni kanssa. Hän yritti auttaa minua ymmärtämään, että olen kaunis, ja että voin olla ylpeä itsestäni. Täysin en vieläkään ole sinut itseni kanssa, koska nuoruuden vuodet jättivät niin syviä haavoja itsetuntooni ja naiseuteeni. Edelleenkään en voi olla rennosti miettimättä, olenko liian paljastavissa vaatteissa, tai eihän kukaan luule minun yrittävän korostaa itseäni. Ahdistun herkästi, jos joku miespuolinen kommentoi ulkonäköäni, tai huomaan tietynlaisen pilkahduksen jonkun katseessa.

Keskustelin erään naisen kanssa, joka on tuntenut häpeää ja riittämättömyyttä naiseutensa suhteen. Hän kertoi, ettei ole kehdannut pitää avarakaula-aukkoisia paitoja, koska on kokenut ettei hänellä ole sellaiseen riittävästi muotoja. Hän järkyttyi kuullessaan minun kokemuksistani ja kantamastani häpeästä, vaikka tilanteeni olikin aivan toinen. Jäin miettimään, että kuinka vääriä oletuksia meillä voikaan toisistamme olla ulkonäön perusteella. Välillä tunnen, että minun pitäisi pyydellä anteeksi olemustani ja selittää, että en olisi valinnut näitä muotoja jos olisin voinut päättää. Että en hae huomiota tarkoituksella, vaan tulisin mieluummin huomatuksi muiden asioiden perusteella. Vartaloni malli ei tee minusta halpaa ja likaista, kunhan vielä oppisin ja muistaisin itsekin olevani kaunis ja hyvä juuri näin.