lauantai 29. maaliskuuta 2014

Päältä kaunis?

Siitä lähtien, kun minulle tuli muodot, olen saanut niistä huomiota osakseni. Olen saanut nyrpeitä katseita naisilta ja turhan kiinnostuneita katseita miehiltä. Joku on ehkä saattanut olla jopa kateellinen saamistani silmäyksistä ja kommenteista. Toisen tilannetta on kuitenkin usein vaikeaa ymmärtää, ja käsitys siitä saattaa erota todellisuudesta paljonkin. Olen kokenut nuoruudesta asti saamani huomion kiusallisena, ahdistavana ja hävettävänä asiana. Olen tuntenut olevani julkisen arvostelun kohteena, ja toivonut pääseväni piiloon. Hassua, että jotkut naiset ovat olleet kateellisia ja tietämättömiä kaikesta ahdistuksestani, ja ehkäpä käsittäneet epävarmuuteni ylpeytenä.

Itseni hyväksyminen alkoi silloin, kun aloin seurustella mieheni kanssa. Hän yritti auttaa minua ymmärtämään, että olen kaunis, ja että voin olla ylpeä itsestäni. Täysin en vieläkään ole sinut itseni kanssa, koska nuoruuden vuodet jättivät niin syviä haavoja itsetuntooni ja naiseuteeni. Edelleenkään en voi olla rennosti miettimättä, olenko liian paljastavissa vaatteissa, tai eihän kukaan luule minun yrittävän korostaa itseäni. Ahdistun herkästi, jos joku miespuolinen kommentoi ulkonäköäni, tai huomaan tietynlaisen pilkahduksen jonkun katseessa.

Keskustelin erään naisen kanssa, joka on tuntenut häpeää ja riittämättömyyttä naiseutensa suhteen. Hän kertoi, ettei ole kehdannut pitää avarakaula-aukkoisia paitoja, koska on kokenut ettei hänellä ole sellaiseen riittävästi muotoja. Hän järkyttyi kuullessaan minun kokemuksistani ja kantamastani häpeästä, vaikka tilanteeni olikin aivan toinen. Jäin miettimään, että kuinka vääriä oletuksia meillä voikaan toisistamme olla ulkonäön perusteella. Välillä tunnen, että minun pitäisi pyydellä anteeksi olemustani ja selittää, että en olisi valinnut näitä muotoja jos olisin voinut päättää. Että en hae huomiota tarkoituksella, vaan tulisin mieluummin huomatuksi muiden asioiden perusteella. Vartaloni malli ei tee minusta halpaa ja likaista, kunhan vielä oppisin ja muistaisin itsekin olevani kaunis ja hyvä juuri näin.





sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Kaakaobostonkakku ja sitruunamarenkipiiras

Olipahan viikko. Nimittäin sellainen, että eilen oli pakko nukkua kahden tunnin päikkärit, ja tänään on ollut ainoana tavoitteena rentoutua ennen uuden viikon alkua. Leipominen tuntui hyvältä idealta, joten tässäpä tämän päivän reseptit.

Kaakaobostonkakku

2,5dl kädenlämpöistä vettä
1pss kuivahiivaa
1dl sokeria
1/2 tl suolaa
kardemummaa
1 kananmuna
75g margariinia tai voita sulatettuna
n. 8dl vehnäjauhoja

margariinia
fariinisokeria
tummaa kaakaojauhetta
kookoshiutaleita

(kananmunaa voiteluun ja raesokeria päälle)

Pullataikina perusohjeen mukaan, eli lämpimään veteen liuotetaan sokeri, suola ja kardemumma. Kuivahiiva sekoitetaan n. 1dl jauhoja, ja kaadetaan maustettu vesi sekaan. Lisätään hieman jauhoja ja muna. Alustetaan taikinaan loput jauhot ja sulatettu rasva. Taikina kohotetaan kaksinkertaiseksi.

Taikinasta kaulitaan suorakaiteen muotoinen levy, jonka päälle levitetään ohut kerros margariinia, fariinisokeria, kaakaojauhetta ja kookoshiutaleita. Levy kääritään pitkältä sivulta rullalle ja leikataan n.5cm paksuisiksi viipaleiksi. Viipaleet laitetaan pystyssä vuokaan. Huom: kannattaa asetella pullat väljästi, koska ne kohoavat. Käytin itse irtopohjavuokaa, jonka pohjalle ja reunoille laitoin leivinpaperin. Leivinpaperi asettuu paremmin vuokaan, kun sen ensin rytistelee. Boston kohotetaan ja voidellaan. Päälle voi myös ripotella raesokeria, mantelilastuja, kookoshiutaleita tms. Paisto uunin alaosassa 200c puolisentuntia.


Pulleroiset kohoamassa


Sitruunamarenkipiiras

2,5dl vehnäjauhoja
1rkl sokeria
100g margariinia
1 keltuainen
2rkl kylmää vettä

1,5dl vettä
1dl sokeria
3rkl perunajauhoja
3 keltuaista
sitruunamehua ja kuorta maun mukaan (1-2 sitruunaa)

4 valkuaista
1dl sokeria

Pohjaa varten nypitään jauhot, sokeri ja margariini. Taikinaan lisätään keltuainen ja vesi, ja sekoitetaan tasaiseksi. Taikina painellaan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille, ja sitä paistetaan 200c 10min.

Kiisselin ainekset sekoitetaan kattilassa, ja kiisseli kiehautetaan. Seos sakenee nopeasti, joten sitä pitää sekoitella huolella. Kiisseli levitetään uunista tulleen pohjan päälle.

Valkuaiset vatkataan marengiksi, ja sokeri lisätään vatkauksen lopulla. Valmis marenki levitetään pohjan ja kiisselin päälle. Piirasta paistetaan vielä 175c sen verran, että marenki alkaa tummua päältä.


Valmis piiras


Leipominen ja pihatyöt tuntuvat onneksi auttaneen rentoumisessa. Jospa ensi viikkoon jaksaisi tsempata uudella energialla. Aurinkoisia päiviä!


keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Aamupala

Mikähän siinä on, että välillä tuntuu niin työläältä kaivaa tehosekoitin kaapista? Olen kokenut ahaa-elämyksen smoothieiden suhteen tänä talvena/keväänä ja tajunnut jättää sekoittimen pöydälle odottelemaan seuraavaa aamua. Kannu on helppo pestä koneessa, mutta välillä sekoittimen kaverina pitää käyttää sauvasekoitinta ellei jaksa rueta käsin tiskaamaan. Smoothie-villitykseen ainakin täällä blogimaailmassa on kuulunut erilaiset terveysjauheet, -siemenet ymsyms, mutta hyvää tulee ilmankin! Tämän aamuista sörsseliä juodessani huomasin olevani ihan sävysävyyn aamupalan kanssa :D


Mitä kaapista löytyy -smoothie: 
banaani, mustikoita, soijamaitoa, hunajaa, kaurahiutaleita.



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Salmiakin ystäville...

...suosittelen Apteekin salmiakki mixeriä :) Tehtiin heräteostos, kokeiltiin vaniljajätskin kanssa, ja todettiin toimivaksi! Apteekissa törmäsin tähän törkyhintaan yli 11e, Lidlistä sama puteli reilut 5e. Mixeriä voisi käyttää myös esim. leivontaan ja juomiin. 


(www.tamroshop.fi)


PS. Ei todellakaan ollut mikään maksettu mainos ;)


tiistai 4. maaliskuuta 2014

Ammattiunelmia

Antoisasta työstäni huolimatta kaipaan välillä vaihtelua ja mietin, mikä olisi se täydellinen työ minulle. Missään vaiheessa en ole ajatellut, että tekisin jotakin tiettyä työtä koko elämäni ajan, vaan tiedän etsiväni ja päätyväni tietyin väliajoin uusiin haasteisiin. Nykyisessä työpaikassani olen saanutkin vaihtelua työhön tarvittaessa, ja olen saanut kehittää työnkuvaani toivomaani suuntaan. Silti tulee pohdittua, olisiko silti olemassa työtä, josta nauttisin vieläkin enemmän, ja stressaisin vähemmän... Ajatuksissani luova ala olisi ehkä sellainen, vaikka realistisesti tiedän, että saisin kunnon päänsäryn aikaiseksi taloudellisesta epävarmuudesta.

No, mutta kuitenkin, tämän hetken unelmia:

- Kirjoittaminen

Haluaisin kirjoittaa kirjan. Aihe ja juoni on jo valmiina mielessä, mutta toteutus on muhinut jo vuosikausia. Ajatus kiehtoo ja kiinnostaa, mutta taitoa puuttuu. Lisäksi olen todella huono tekemään suunnitelmia ja taustatyötä, mieluummin tarttuisin heti toimeen. Keskeneräistä työtä en uskaltaisi näyttää kenellekään, vaan höperösti toivoisin kyhäelmän menevän suorilta läpi, salanimellä tietenkin :D

- Maalaaminen ja piirtäminen

Rakkaat harrastukseni, joita en jaksa aloittaa. Välillä innostun ideoimaan, mutta tarvikkeiden hankkiminen ja maalaustelineen pystyttäminen tuntuvat olevan ylitsepääsemätön tehtävä. Nauttisin tekemisestä jos vain sinne asti pääsisin. Toivoisin, että voisin tehdä piirroksia ja maalauksia myös myyntiin. Siihen tarvittaisiin aikaa sekä rahaa laadukkaisiin tarvikkeisiin.

- Muutokset nykyiseen työhöni

Olen tainnut täällä mainita jo useampaankin otteeseen, että teen nyt työtä, josta opiskeluaikana haaveilin. Kuulin silloin koulukaverilta toimintaterapeutista, joka tapasi työkseen nuoria, ja ohjasi heitä voittamaan pelkojaan esimerkiksi hevosten kanssa. Se kuulosti minusta huikealta työltä! Tällä hetkellä olen koulutukseltani toimintaterapeutti, ja olen tukena lastensuojelun asiakkaille. Työhöni kuuluu myös hevostoiminnasta vastaaminen, ja olen päässyt toteuttamaan työssäni sitä, mistä aikoinaan unelmoin. Mikä sitten mättää, etten ole täydellisen tyytyväinen? Ehkä se on oma perfektionistinen asenteeni, toivon aina parempaa. Arjessa haasteena on myös kiire, aikataulutus, iltapainotteinen työaika ja liikkuminen paikasta toiseen. Toivoisin työnkuvaani enemmän toimintaterapeutin tehtäviä eikä oma työhuonekaan olisi pahitteeksi ;) Työn sosiaalisuus myös rasittaa välillä, koska auttamisenhalustani huolimatta kaipaan rauhaa ja hiljaisuutta.

Päädyn aina siihen samaan "ongelmaan", että olen sosiaalinen erakko, ristiriitojen ihminen monellakin tapaa :) Ehkä näillä toiveilla pitäisi perustaa oma yritys? Enpä tiedä. Juuri nyt voisin opetella nauttimaan tästä ajasta ja tsempata itseäni kohti noita luovia haaveita. Eiväthän ne kuitenkaan sulje toisiaan pois. Mites te muut, haaveiletteko aina seuraavasta etapista vai oletteko löytäneet oman paikkanne?


(Sori, mutta nyt löytyy koneelta kuvia vain koirista ja hirvistä ;) )


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kirjoittamisen ihanuus ja vaikeus

Kuten olette huomanneet, päivitän blogia inspiraation iskiessä - eli aika harvoin. En ole halunnut tehdä kirjoittamisesta itselleni velvoitetta, vaikka tiedän blogin toimivan lukijoidenkin puolelta aktiivisemmin, mitä useammin päivityksiä tulee. Blogini tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut kerätä huomiota vaan toimia minulle luovana paikkana sekä ajatusten jakajana lukijoiden kanssa. Toki tietysti toivon tekstilleni lukijoita, ja olen miettinyt, kuinka saisin lisää eloa tänne.

Olen pohtinut, olisiko tarpeen tehdä jonkinlainen uudistus ja keskittyä johonkin tiettyyn aihealueeseen? Täytyy myöntää, ettei eläimiä lukuunottamatta harrastuksistani tai kiinnostuksistani saa tällä hetkellä revittyä niin paljoa asiaa, että se täyttäisi blogin sivuja. Töistä riittäisi juttua, mutta siitä minulla ei ole lupaa kertoa niin kattavasti, että lukija jaksaisi tekstistä kiinnostua. Kodin sisustus ja fiksailut tapahtuvat niin etanavauhdilla, että niihin liittyviä päivityksiä saisitte odotella useita kuukausia ;) Myöskään pelkkä leivontablogi ei olisi minun näköiseni, koska haluan mahdollisuuden syvällisimmillekin asioille.

Omasta blogistani saan tehdä sellaisen kuin haluan. Ihmistenkin kanssa keskustelen mieluummin kunnolla ja syvemmistä aiheista, kuin säästä ja "ihan hyvistä" kuulumisista. Välillä koen vaikeaksi löytää tänne sopivia aiheita, jotka eivät jää liian pinnallisiksi eivätkä toisaalta ole niin henkilökohtaisia, että tulisi paljastettua samalla jonkun toisen ihmisen asioita. Ne pinnallisetkin aiheet voisivat kuitenkin olla ihan mukavia hömppä-juttuja suurempien avautumisien kevennyksenä, niinkuin blogia aloittaessa suunnittelinkin. Kuinkas sitten saisin laskettua omaa kynnystäni kirjoittaa esimerkiksi uusista sohvatyynyistä tai hiustenvärjäyksestä? Ja mitä te haluaisitte lukea? Olisiko järkevämpää kirjoittaa tietystä aihepiiristä vai onko tämänlainen sillisalaatti mielenkiintoisempi? Ideoita ja toiveita otetaan aina vastaan :)


ps. kuvassa on hirven terveiset :)