maanantai 30. kesäkuuta 2014

Mitä sinä arvostat itsessäsi?

Sain tämän haasteen Hennalta jo aikoja sitten, mutta vasta nyt tuntuu oikealta hetkeltä siihen tarttua. Aiemmin jo kirjoittelinkin, että olen miettinyt asioitani hyvinkin syvällisesti viime aikoina, ja välillä olo tuntuu eksyneeltä. Siksi haluan syventyä miettimään niitä asioita, joista olen omalla kohdallani varma. Monilla piirteillä on myös negatiiviset puolensa, mutta keskitytään nyt kuitenkin positiiviseen näkökulmaan...

Arvostan itsessäni:

Syvällisyyttä ja avoimuutta

Minun on helpompi keskustella uusienkin ihmisten kanssa suoraan syvällisistä asioista, kuin harrastaa smalltalkia. Toki joissain tilanteissa on viisaampaa pysyä pinnallisemmilla vesillä, kaikki eivät ymmärrä heti suoria kysymyksiä tai tilitystä. Yleensä joko avaudun kunnolla tai sitten menen lukkoon, riippuu tilanteesta, mielentilasta ja keskustelukaverista. Useimmiten avaudun, ja se saattaa yllättää kaverin.




Empaattisuutta ja tilannetajua

Olen todella empaattinen ihminen, ja minun on helppoa samaistua toisiin. Arvostan myös tilannetajuani, vaikka se tarkoittaakin joskus sitä, että huomaan aukaisseeni suuni väärässä kohtaa... Yleensä pystyn hyvin lukemaan ihmisiä ja tilanteita, ja toimimaan niiden mukaisesti, monia asioita huomioiden.

Huumorintajua

Huumorintajuni on hyvin kehittynyt ja persoonallinen ;) Kaikki eivät ymmärrä sitäkään ja joskus joudun hieman avaamaan vitsejäni. Samanlaisella huumorintajulla varustettujen ihmisten kanssa yleensä natsaa hyvin.

Rohkeutta

Olen tehnyt elämäni tärkeimmät päätökset nopealla aikataululla. Myös työasioissa ym. teen ratkaisuja intuition perusteella. Arvostan tapaani tehdä päätökset ja asiat rohkeasti niinkuin koen oikeaksi.




Luotettavuutta

Jos lupaan pitää salaisuuden (siis lupaan jos sitä pyydetään tai asia on ymmärrettävästi yksityinen :) ) niin todellakin pidän lupaukseni. Olen ystävilleni ehdottoman luotettava.

Vastuuntuntoa

Luotettavuuteen liittyy myös tunnollisuus, eli haluan hoitaa asiat, jotka on minulle uskottu. Olen hyvin vastuuntuntoinen ja koen herkästi huonoa omaatuntoa, jos jokin vastuulleni annettu tehtävä jää roikkumaan.

Taiteellisuutta

Koen olevani luova ihminen, vaikka luovuus valitettavasti jääkin usein arkisten puuhien alle. Rakastan taidetta ja musiikkia, ja pidän myös niiden harrastamisesta silloin, kun aikaa ja energiaa on riittävästi. Haluaisin maalata tauluja ja kirjoittaa kirjan. Ehkä jonain päivänä?




Haasteen saavat X-Ray ja Dreamer, toki muutkin saavat tämän napata!


lauantai 21. kesäkuuta 2014

Valkosuklaa-raparperipiirakka ja uusi matto

Tämän ohjeen bongasin ja nappasin sattumalta eräästä blogista. Muokkasin reseptiä vauhdissa vähäsen, ja piirakka on ehdottomasti suosittelujen arvoinen. Meillä kasvaa raparperia omassa pihassa, joten on kiva keksiä sille käyttöä. Mutta pidemmittäpuheitta:





Valkosuklaa-raparperipiirakka



Pohja:
100 g margariinia
0,75 dl sokeria
1 kananmuna
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa/maitoa


Täyte:
pari-kolme vartta raparperia 
100 g valkosuklaata



Muruseos:
50 g margariinia
1½ dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria



Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää vatkaten kananmuna. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet vuorotellen nesteen kanssa. Painele taikina piirakkavuokaan.






Kuori ja paloittele raparperit, ja laita ne sekä rouhittu valkosuklaa pohjan päälle. Nypi rasva, jauhot ja sokeri murumaiseksi, ja levitä seos piirakan päälle.






 Paista keskitasolla 225°C n. 20 min.





Olen etsinyt jo pitkään kirjavaa räsymattoa keittiöön. Löytämäni vaihtoehdot ovat olleet joko liian kalliita, väärän värisiä tai -kokoisia. Nyt tärppäsi Kodin Ykkösessä, ja matto löytyi 60% alennuksella! Maton teille esittelee Harppa.







Niin ja hyvää juhannusta! Meillä kävi eilen "vieraita" grillaamassa ja saunomassa. Tänään ohjelmassa ainakin kirjan lukemista, elokuvien katselua ja rentoilua. Kuulostaa hyvältä :)


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Se kukkii sittenkin

Kesän alku on ollut aikamoista syväsukellusta. Ehkä se sai alkunsa matkasta, joka oli irtiotto työstä, kodista ja ylipäätään arjesta. Mielessä on käynyt monenlaista aallokkoa liittyen työpaikkaan, parisuhteeseen ja itseeni, kuten tuossa edellisessä tekstissä jo avauduinkin. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen ystävistä, joiden kanssa on tullut nyt vietettyä enemmän aikaa. Kiitollinen olen myös niistä, joiden tiedän olevan koko ajan tukena ja turvana, vaikka yhteydenpito välillä jääkin arjen jalkoihin. Samoin työkavereiden kanssa käydyt keskustelut ovat antaneet voimia, ja heiltä on riittänyt ymmärrystä joka tilanteeseen. Käsittämättömän siunattu olo näiden ihmisten keskellä! Oma päänsisäinen sekametelisoppa on vielä kaikessa rauhassa selvitettävänä, mutta oli ilo huomata sateisesta ja kylmästä säästä huolimatta Juhannusruusun kukkivan.




lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kiltti ja tunnollinen

Liekö lähestyvää kolmenkympinkriisiä vai mitä, mutta olen viime aikoina pohtinut aika syvällisestikin, millainen olen. Minut on pienestäpitäen nähty kilttinä ja rauhallisena tyttönä, ja olen jo lapsesta saakka ollut vastuullinen ja tunnollinen. Jopa liiankin, koska tapanani on ollut ottaa harteilleni nekin taakat, jotka eivät minulle kuulu. Perheeltä ja suvulta ympärilleni on aseteltu hyväntahtoinen, mutta puristamaan alkanut muotti, jonka mukaan olen aina fiksu, harkitseva ja kunnollinen. Tuo käsitys minusta on seurannut mukanani pitkin elämääni myös ystäväpiiriin ja muihin läheisiini. Kaipa siinä on siis perääkin, mutta usein koen sädekehän olevan päälleliimattua rekvisiittaa. Olen mielelläni muita kohtaan huomaavainen ja ymmärtäväinen, mutta haluan olla aito. Aitous tarkoittaa sitä, että osaan olla myös itsekäs, ärtynyt ja kapinoiva. Välillä tunnen, ettei minulle sallittaisi rajojen ylitystä tai itseni pistämistä muiden asioiden edelle, koska minun kuuluisi sopia omaan muottiini ja pysyä siinä tunnollisesti.

En ole elänyt räiskähtelevää murrosikää, vaan kasvoin nuoreksi ja aikuiseksi turvallisessa seurassa ja kiltteydestä kiinnipitäen. Ehkä koko elämäni ajan patoutuneet revittelyn tarpeet alkavatkin purkautua vasta nyt ja mietin, millaista olisi olla hetken aikaa täysin itsekäs mistään välittämättä. Olen kuitenkin aivan liian kiitollinen elämäntilanteestani rikkoakseni sen päästäkseni elämään myöhäistä murrosikää. Minun on löydettävä muotin rajan rikkova identiteettini jotenkin toisin riskeeraamatta elämäni aarteita.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Loman jälkeen

Ihana Kreetan reissu on nyt takanapäin. Kotiuduin lauantaina aamuyöllä kolmen maissa, ja olo on ollut hyvin sekava! Nautin matkasta todella paljon, ja pystyin yllättävänkin hyvin olla huolehtimatta kotiasioista ja muusta arkeen liittyvistä jutuista. Mielestäni matka olisi saanut kestää vielä pari päivää, ehkä sitten kotiinpaluu olisi tuntunut kivemmalta. Nyt jäi ikävä aurinkoiselle rannalle ja meren aaltoihin. Kertoohan tämä tunne myös siitä, että matka oli oikein onnistunut, ja että haluan joskus takaisin Kreikkaan.

Huomenna koittaa töihin paluu. Tuntuu, että loman jälkeen pitäisi hehkuttaa uutta intoa ja energiaa työntekoon. Täytyy myöntää, että tällä hetkellä olotila on itsellä aikalailla päinvastainen; ei jaksaisi palata hommiin ja ottaa taas kaikkea työn tuomaa vastuuta kantaakseen. Ehkä olisin ollut pidemmän loman tarpeessa, mutta onneksi loppukesästä on jäljellä kolme viikkoa lomailua. Ja kesä on meidän hommissa kuitenkin suhteellisen rentoa aikaa, kunhan vaan pääsisi vauhtiin tästä lomanjälkeismasistelusta.

Rakastuin todella Kreikan maisemiin, mutta on meillä täällä Suomessakin kaunista. Reissun aikana luonto on herännyt, ja kotipihassa on hienon vihreää. Lehdet ovat puhjenneet pensaisiin, ja kukkiin on tullut nuppuja. Ensi viikolle on lupailtu lämmintä säätä, jospa se auttaisi arkeen palailussa. Eikä arkikaan ole ikävää, ilon aiheita on paljon, kunhan vaan pitää silmät auki niitä varten.


 Platanias





 Elafonisi


 Gerani


 Hania


 Hania





Paleohora