sunnuntai 17. elokuuta 2014

Syksy saa tulla

Rauhallisen ja laiskan lomailun jälkeen koittaa huomenna arki. Töihinpaluu tuntuu ihan mukavalta, tosin taidan kuvitella työnteon olevan työkavereiden kanssa hengailua ja hitaita aamuja. Aika on kullannut muistot jo kolmessa viikossa ;) Mutta loma on tehnyt tehtävänsä, ja olo on rentoutunut. On mukavaakin ajatella tulevia haasteita ja tuntuu, että ainakin näin alkuun energiaa on kertynyt varastoon. 

Syksyllä töitä on paljon, ja illat venyvät useimmiten pitkiksi. Asiakkailla on omat haasteensa, mikä näkyy myös minun arjessa ja työn määrässä. Kokemuksesta tiedän, etteivät viikkojen viisi päivää ja niiden tunnit meinaa riittää kaikkeen, mitä pitäisi kyetä ja ehtiä töissä tekemään. Lisäksi kotona odottavat omat hommansa ja vastuunsa. Eipä silti vaivuta ahdistukseen tässä vaiheessa. Arki palauttaa taas viikkorytmin elämään, ja syksyn raikkaus antaa virtaa, vaikka illat hämärtyvätkin aikaisemmin. Syyskuussa alkaa myös sosiaalipedagogisen hevostoiminnan koulutus, jota odotan mielenkiinnolla. Sekin vaatii aikaa ja energiaa, mutta toivottavasti tehtävät ja luennot hoituvat innostuksen voimin.

Loman viimeisinä päivinä olen puuhastellut kotona kaikenlaista; keitellyt mehuja, pessyt mattoja, siivonnut auton sekä tietysti tavallisia hommia, kuten pyykinpesua ja muuta siivousta. Siitäkin huomaa levänneensä, kun saa paljon aikaiseksi ilman että itseään tarvitsisi kovasti tsempata. Vaihdoin myös mattoja ja verhoja, räsymatot tuovat kodikkuutta ja lämpöä kotiin :) Tästä se taas lähtee!









torstai 7. elokuuta 2014

Ajatuksia äitiydestä - Tilanne etenee ;)

Vieläkö jaksatte lukea pohdintaa tästä aiheesta? Ei suuria mullistuksia konkreettisesti, mutta ajatuksentasolla kyllä jotakin. Jännä huomata, miten ystävien lasten myötä omakin suhtautuminen on kääntymässä hiljalleen paniikinomaisesta hyperventiloinnista rauhallisempaan ja myönteisempään valmistautumiseen. Ajatus lapsensaamisesta on vielä vieras, mutta huomaan välillä miettiväni, kuinka lapsi istuisi mihinkin tilanteeseen tässä perheessä. 

Ikä aiheuttaa edelleen stressiä ja lievää ahdistusta, varsinkin jos sattuu vertaamaan itseään muihin tai pahimmassa tapauksessa omiin sekä ystävien vanhempiin. En kuitenkaan ole ainut, joka mahdollisesti saisi ensimmäisen lapsensa kolmekymppisenä tai yli, joten ehkä selviäisin. Oma suunnitelma ja toive on kuitenkin ollut saada lapsi nuorempana, joskus murkkuna ystävän kanssa pohdittiin sopivan iän olevan 25v, hah! 

On helpotus huomata oman prosessin etenevän, ja olen tyytyväinen siihen, että emme ole ulkopuolisen (eli oman sisäisen) paineen vuoksi alkaneet tuumasta toimeen liian nuorina. Nämä mietteet ovat tärkeitä, ja olisi ihanaa saada lapsi sitten, kun sitä oikeasti toivoo ja odottaa. Voihan tietysti käydä niinkin, ettei lasta kuulukaan, ja se olisi sitten oma prosessinsa jälleen. Jännityksellä odotetaan, mihin elämä vie!