torstai 9. huhtikuuta 2015

Todellinen minä

Tämä kevät on antanut tilaa miettiä syvällisiä asioita ja vähän tutkiskella itseäkin. Koin ahaa-elämyksen, kun tajusin, että olen antanut pitkään muiden määritellä, millainen olen. Lapsesta asti kiltti ja tunnollinen, vähän ujo hissukka, sääntöjen noudattaja. 

Tunnistan itsessäni selkeästi introvertin piirteet, ja olen ihan ok asian kanssa. Tiedän olevani herkästi vetäytyvä ja rauhaa kaipaava, eikä se haittaa. Tunnollinen olen kyllä, ja toivoisin, etten aiheuttaisi kenellekään mielipahaa. Ujo ei kuitenkaan ole minuun istuva adjektiivi, kuten ei myöskään tasainen hissuttelija. Olen (kuulema) olemukseltani rauhallinen, mutta tuskin kukaan tietää, millaista myllerrystä sisuksissa välillä pyörii. Olen tunneihminen, ja siitä ei ole mitään epäselvyyttä ;) Pitäisikin opetella, ettei ottaisi muista ihmisistä ja tilanteista tunteita itselleen. 

Uusina oivalluksina olen löytänyt kadoksissa olleen luovuuden sekä nopean innostumisen. Olen lokeroinut luovuuden mielessäni taiteelliseen tuottamiseen, mutta huomannut nyt, että myös työssään voi olla luova. Olen saanut paljon kommentteja ja palautetta luovuudestani, ja sitä kautta muistanut, että sekin puoli minusta löytyy. Innostuminen liittyy tähän samaan; kun innostun, niin joudun välillä vähän jarruttelemaankin ajatuksenjuoksua ja ideointia. Liekö tämäkin sitä kolmenkympin lähestymistä, kun alkaa kaivella itsestään uusia tai kadotettuja puolia ja kyseenalaistaa muiden näkemyksiä.

Entä sinä, oletko samaa mieltä muiden kanssa siitä, millainen olet? Tai oletko huomannut ristiriitoja käsitysten välillä?